lauantai 19. syyskuuta 2015

Pitääkö hyvinvoinnin olla niin mutkikasta?

Tähän aikaan vuodesta, kesän jälkeen, netti ja lehdet täyttyvät hyvinvointiin ja kevyempään syömiseen keskittyneisiin teksteihin. Milloin joku viettää sokeritonta syyskuuta, toinen kiristelee kovalla dieetillä ja kolmas jakaa vinkkejä, joilla kesäpöhnän saa pois. Useita näitä tekstejä yhdistää ehdottomuus ja kova kuri itseään kohtaan. Kun johonkin lähdetään, tehdään se täysillä... ei riitä, että karkit jätetään kuukaudeksi pois, vaan täytyy tutkia jokaisen pakkauksen seloste, ettei vain vahingossakaan laita suuhun mitään ylimääräistä sokeria. Jopa hedelmät saattavat olla pannassa, sillä sokeriahan nekin sisältävät. Ja sokeriinhan jää koukkuun... vai jääkö?

Jokaisen on syytä miettiä omia ruokatottumuksia aina tietyin väliajoin, mutta mielestäni siitä ei pidä tehdä numeroa. Jos syömisiä joutuu liikaa miettimään tai puntaroimaan, voi se alkaa tuntua monimutkaiselta. Eikä terveellisesti syöminen mielestäni sitä ole! Monipuolinen kotiruoka kasviksilla höystettynä on jo suuri askel kohti oikeanlaista syömistä. Luulenkin, että jokainen oikeasti tietää, mikä on hyväksi keholle ja mikä ei. Suurempi ongelma on se, miten tieto siirretään käytäntöön. Vaikka mielestäni onkin hyvä suunnitella päivän syömisiä edellisenä iltana, jotta suuri nälkä ei pääse vahingossa yllättämään ja sitä kautta herkkuhammasta kolottamaan, niin silti ajatuksia ruualle ei saisi uhrata liikaa. Siis niitä negatiivisia.. on ihan eri asia miettiä innoissaan, mitäs sitä perjantaina kokkailisi, kuin miettiä, kuinka monta grammaa voi syödä aamupuuroa, jotta kalorit pysyvät aisoissa...



Hyvinvointi on muutakin kuin syömistä. Toki ravinto on suuri osa sitä fyysistä hyvinvointia levon ja liikunnan ohella, mutta vähintään yhtä suuri merkitys on henkisellä puolella. Vähän mietityttää, miten yhden ihmisen pää kestää kovat ruokavaliot, herkuttelulakot ja kaiken ehdottomuuden. Jos aina kielletään syömästä jotakin tiettyä ruokaa tai jos on ennalta määritellyt päivät, jolloin on pakko mennä tekemään "se jalkatreeni" eikä anneta koskaan kehon toimia mielitekojen mukaan, niin miten hyvin henkinen kantti pysyy kasassa?! Naapurin Pirkko on päättänyt treenata salilla kolme kertaa viikossa kolmijakoisella ohjelmalla ja tehdä juoksulenkit salitreenien välipäivinä. Mitä jos Taina töistä kysyykin spontaanisti Pirkkoa pelaamaan tennistä tänään? Eihän Pirkko voi, koska tänään on jalkapäivä. Sitähän ei voi siirtää huomiselle, sillä silloin on pakko tehdä lenkki. Treeniviikko menee aivan piloille, jos Pirkko lähteekin tänään pelaamaan tennistä. On hyvä, että liikuntakertoja miettii ja suunnittelee jonkin verran etukäteen, jotta sohvan pohjalle ei jää makamaan joka päivä, mutta aina kannattaa jättää tilaa mieliteoille tai hyville tarjouksille. Ei kenenkään tavallisen kuntoilijan treeniviikko oikeasti ole piloilla, jos yksi jalkapäivä jää välistä tai vaihtuu tennikseen. Sen sijaan mieli voi tykätä vaihtelusta!

Eniten minua kammoksuttaa ulkonäkökeskeinen treenaaminen ja sitä tukeva ruokailu. Monessa blogissakin näkyy ristiriitaisia postauksia kyseisestä aiheesta. Ensin väitetään kivenkovaa, että treenaamista harrastetaan vain hyvän olon vuoksi, mutta sitten kuitenkin postaukset täyttyvät peilikuvista, aamumaha-kuvista tai peppuvertailuista. Tarkkaillaan painoa joka päivä tai vähintään joka viikko ja kokeillaan tiukkoja dieettejä, jotta saadaan ylimääräinen rasva pois. Mitataan vyötärönympärystä tai lantion leveyttä. Onko hyvinvointi todella tätä kaikkea? En usko. Hyvinvoinnissa on kyse paljon muusta kuin äärimmilleen viedystä ulkonäkökeskeisyydestä. Itse ainakin stressaantuisin hirveästi, jos minun pitäisi joka aamu peilailla, miltä mahani tai peppuni tänään näyttää. Stressi voi taas puolestaan jumiuttaa aineenvaihduntaa, jolloin liika painontarkkailu voi kääntyä itseään vastaan.


En halua tällä postauksella mollata ketään tai tuomita muiden tapaa elää ja olla. Tahdon vain kertoa, että hyvinvointi ei loppujen lopuksi ole niin kovin monimutkaista. Ei tarvitse viedä syömisiä tai liikkumisia äärimilleen, ei tarvitse tehdä mielenharjoituksia tai ylipäätään pohtia liikaa onnellisuutta tai hyvinvointia. Riittää, että elää avoimin silmin ja mielin, ihan sitä perusarkea. Hyvinvointi on sitä, että ympärillä on rakkaita ihmisiä, on koti, jossa voi olla oma itsensä ja syö ja liikkuu kultaisen keskitien mukaan ja nukkuu tarpeeksi. Tärkeää on tuntea itsensä terveeksi ja energiseksi. Riittää, että nauttii elämästä ja seisoo omien valintojen takana eikä koe tarvetta selitellä omia tapoja toimia kenellekään. Mielestäni onnea ei voi oppia, sen voi vain kokea.

Vai mitä mieltä te olette? Mikä idea äärimmilleen viedyissä tempauksissa tai elämäntavassa on ideana? Voiko se tuoda onnea? Onko hyvinvointi mutkikasta?

21 kommenttia:

  1. Paljon hyviä ajatuksia ja tärkeä puheenvuoro yksinkertaisemman ja rennomman elämänasenteen puolesta! Hyvinvointi- ja liikuntagenren blogeja itsekin paljon seuraavana ymmärrän hyvin tunteen, että tulee mitta täyteen kaikenlaisia kokeiluja ja hyvinvointivinkkejä, joita tulee vastaan ihan joka tuutista :P Tässä informaatiotulvassa vaaditaan paljon, että saa pidettyä päänsä kylmänä ja yrittää pitää mielessä, että ne valtavana massana vyöryvät jutut, vinkit ja kuvat perustuvat yksittäisten ihmisten kokemuksiin, joista suurin osa haluaa varmaan aika vilpittömästi vain jakaa eteenpäin kokemuksiaan omaan hyvinvointiin (positiivisesti tai negatiivisesti) vaikuttavista tekijöistä. Suureksi massaksi kertyessään niistä tulee itsellekin välillä ahdistus ja siksi tämän juttusi kaltaiset kannanotot ovat tärkeitä muistuttajia ja "maadoittajia" kaiken tämän keskellä :)

    Faktahan on se, että olemme todella hyväosaisia voidessamme käyttää niin paljon aikaa oman pakaran ihmettelyyn, herkkulakkoihin, lihattomiin lokakuihin ja muihin "hyvinvointikokeiluihin". Ymmärrän, että tällä tekstillä otat kantaa nimenomaan tähän ilmiöön (aiheellisestikin) yleisellä tasolla, mutta hyvinvointiaan etsivän yksilön näkökulmasta täytynee muistaa se, että jokaisen hyvinvointi koostuu hyvin yksilöllisistä tekijöistä, eikä välttämättä se, että joku innostuu esim. pakaralihaksen kehittämisestä tarkoita välttämättä suoraan, että hänen hyvinvointinsa tavoittelu olisi vääränlaista tai monimutkaista? Tokihan ulkonäkökeskeisessä treenaamisessa on hyvin realistinen mahdollisuus, että homma menee pahasti överiksi (itselläkin kosketuspintaa sellaiseen), mutta samahan voi olla esim. hyvin tuloskeskeisessä juoksu- tai painoharjoittelussa (esim. aina halutaan parempaa aikaa tai isompia painoja, eikä koskaan olla tyytyväisiä nykytilanteeseen)?

    Itselleni osa hyvinvointia on se, että saan innostua uusista asioista ja oppia tuntemaan itseäni paremmin erilaisten pienten kokeilujen ja itsensä ylittämisten kautta. Välillä se on punnerrushaaste, toisinaan meditointi, kolmanneksi herkuton haaste. Silti koen, että oma hyvinvointini on tasapainossa, vaikka ehkä voi näyttääkin ulospäin siltä, että etsin koko ajan kuumeisesti uusia keinoja hyvinvointini lisäämiseen :)

    Tosi hyvä, että nostit tämän asian esiin! Tärkeitä (ja monitahoisia!) juttuja. Olen 100% kanssasi samaa mieltä siitä, että onni löytyy pienistä hetkistä ja itsensä hyväksymisestä tässä ja nyt. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että onnea (tai ainakin positiivista asennetta) voi jonkun verran myös oppia :) Niin mielenkiintoisia juttuja - ois kiva treffata porukalla ja jutskailla näitä lisää! Ihanaa viikonloppua Hannaseni ja maanantaina taas nähdään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siitähän tuli yhden postauksen mittainen kommentti! :D Hyvä postausaihe tosiaan ;)

      Poista
    2. Kiitos Tiina! Tosi kattava ja pohdiskeleva kommentti :)!

      Hih, nimenomaan tekstini tarkoitus oli tuoda tällainen inhimillinen ja yksinkertainen kanta tähän terveysboomiin... ei aina tarvitse tehdä monimutkaisesti tai äärimmilleen vietynä, jos oma hyvä olo löytyy helpommin - tai se voisi löytyä helpommin, jos ei mietitä liikaa :) Turha stressi asioista voi vain kääntää asian päälaelleen!

      Mielestäni, jos ei olla kilpaurheilijoita, niin jokaisen pitäisi muistaa se tietynlainen rentous liikkumisen suhteen. On vaarallista, jos aina tavoittelee parempaa... silloin unohtuu helposti armollisuus itseään kohtaan. Samaa mieltä olen ulkonäkökeskeisyydestä ja vaikka fitness-maailmasta. Ei hyvä ja mielestäni voi olla mutkikasta, jos oma hyvä olo todella koostuu siitä, miltä peppu tänään näyttää. Tosin se ei välttämättä yksilölle sitä ole, mutta tekstissäni tarkoitus olikin muistuttaa, ettei meidän kaikkien tarvitse tavoitella tiukkaa peppua tai vatsalautaa tai juosta maratonia 4 tuntiin :D

      Mahtavaa, että oot löytänyt omat tavat "kehittää" tai haalia hyvinvointia. Tärkeintä onkin, että omat rykäisyt pysyvät mielekkäänä eivätkä aiheuta stressiä. :)

      Olisi kyllä ihana jutella näistä asioista! Mä mietin kovasti, miten onnea vois oppia... olis ihana jakaa enemmän ajatuksia :)!

      Poista
  2. Aamen. Oon niin samaa mieltä sun kanssa, että hyvinvointi ei tosiaan oikeasti ole niin monimutkaista, mutta me tehdään siitä itse toisinaan liian vaikeata, syystä tai toisesta. Itse koitan tänä vuonna keskittyä nimenomaan noihin hyvinvoinnin peruselementteihin, joita säkin mainitsit ( tarpeeksi unta, hyvä kultainen keskitie syömisten ja liikkumisen suhteen, rakkaiden ihmisten seura, arjen hetket jne.) ja rakentaa omaa hyvinvointiani sitä kautta ilman sen ihmeellisimpiä kikkakolmosia! Ihanaa viikonloppua Hanna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Karkki, kiitos :) Hyvinvointi on nimenomaan sitä, että asiat ovat kohdallaan ja kaikki on hyvää tässä ja nyt. <3 Ihanaa!

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa - allekirjoitan!

    VastaaPoista
  4. Surullisinta tässä on se, että kynnys aloittaa kuntoilu tai ylipäätänsä terveellisemmät tottumukset, kasvaaa aivan liian korkeaksi kuin katostaan telkkarista Juttaa ja superdieettejä, luetaan sporttiblogeista yksityskohtaisia ruokailuvinkkejä ja kuntosalit täyttyvät fitnesskisaajista irtoripsineen ja rakkenekynsineen. Tämä johtaa siihen, että sen aloittelijan on vaikea omaksua uusi asenne ja elämäntyyli kuin ulkoisesti vaikuttaa siltä, että siihen tarvitaan monijakoiset saliohjelmat, lisäravinteet ja ruoka-ohjelmat, vaikka totuus on, että vähemmälläkin pärjäisi.

    Olen itse omaksunut paljon rennomman asenteen hyvinvointia kohtaan. Ehkä eniten sen takia, että elämäni koostuu niin monesta eri tekijästä, jotka tekevät siitä itselleni merkittävän. Treeni + Hyvät yöunet + Laadus ruoka on tietenkin osa tätä kokonaisuutta muutta niin ovat myös haastellinen työ, mielenkiintoiset opinnot, ystävät, perhesuhteet, rentoutuminen, luonto jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, aloittelijoiden näkökulmasta tämä hyvinvointimaailma on niin monimutkaista.. pitää juoda vihreää teetä, tehdä aamujooga, syödä viljatonta ja maidotonta ruokaa, juoda palkkareita, lenkkeillä illalla ja harjoittaa vielä pakaralihaksia, jotta ne pyöristyisivät.. ei saa herkutella eikä juoda viiniä ;D

      Kuulostaa hyvältä sun elämän merkittävät asiat! :) Kaikki vaikuttaisi olevan tasapainossa :)

      Poista
  5. Mulla alko tulee kesällä korvista ulos tavoitteellinen treenaaminen niin salin ku juoksun suhteen. Sen takia päätin nyt syksyllä ottaa yliopiston jumppatarran ja liikkua ihan fiiliksen mukaan.

    On ollut ihan mahtavaa käydä kokeilemassa monia eri liikuntamuotoja eikä tunnu ees siltä et "täytyy" käydä liikkumassa, ku liikun niin monipuolisesti :D
    Ja silti oon käynyt myös salilla ja juoksemassa, mut niihinkin suhtaudun rennommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, Pia. Hyvä että otit vähän etäisyyttä ja nyt sulla on hieno rento asenne liikuntaan! :) On aina syytä välillä tarkastella niitä motiiveja liikkumiseen, onko ne aitoja ja tykkääkö siitä tekemisestä oikeesti :)!

      Poista
  6. Hyviä ajatuksia, olen miettinyt ihan samoja juttuja. Etenkin toi ruokavalioasia tuntuu joskus menevän lähes tieteelliseksi. Itselläni on kohtuudella kaikkea linja ja syön jopa roskaruokaakin toisinaan, mutta arkeen pyrin valitsemaan puhtaita kotimaisia ja vähän prosessoituja raaka-aineita. Tekemättä siitäkään mitään pakkoelämäntapaa. Perheellisenä sitä jotenkin tuntuu olevan vastuussa myös siitä mallista minkä lapsille antaa. Terveelliset elämäntavat ja monipuolisen liikkumisen malli ilman että elämän pitäisi pyöriä jatkuvasti niiden asioiden ympärillä. Enkä oikein usko mihinkään "kuureihin" joiden jälkeen palataan taas vanhaan elämäntapaan, vaan pieniin pysyviin muutoksiin arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika samalta kun mun tapa syödä :) ! Ja varmasti perheellisenä tahtoo antaa mahdollisimman sopusuhtaisen mallin kotoota, koska lapset tulevat kuitenkin olemaan aikamoisten "pommitusten" alla näissä asioissa, kun tulevat siihen ikään. Silloin kotoota saatu perusta nousee arvoonsa :)

      Poista
  7. Ihana Hanna! Tuot esiin tärkeitä pointteja hyvinvoinnista. Ei hyvinvoinnin tosiaan tarvitse olla liian mutkikasta. Täytyy löytää niitä itselleen mieluisia, pysyviä ratkaisuja jotka tukevat arjessa jaksamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Satu :)! Nimenomaan, pysyvyys on mun mielestäni yksi avainasia, jotta ihminen voi hyvin. Pysyviä ihmissuhteita, pysyviä rutiineja, pysyvät elintavat jne. :)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo toisen kerran jotenkin postin pitkän kommenttini! ÄH :D Enää en jaksa toistaa kolmatta kertaa itseäni, joten lyhyesti: tosi hyvä postaus ja paljon hyviä kommentteja. :)

      Poista
    2. LAURA, mulla oli sun kommentti tallessa ja se on tässä:

      Eiii! Kirjotin pitkän kommentit, mut sit kadotin sen!! :D Mutta siis tosi hyvä postaus ja tosi hyviä kommentteja. :)

      Suurin osa varmasti tietää, miten pienistä, helpoista ja yksinkertaisista asioista terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi koostuvat. Ehkä se tässä elämyshakuisessa yhteiskunnassa tekeekin siitä niin "tylsää" ja sen takia haetaan inspiraatiota kaikista mahdollisista ruokavalioista ja treeniohjelmista.

      Eikä siinä mitään, jos peruspalikat ovat jo kunnossa. Elämäntapamuuttujilla tällainen tietoviidakossa seilaaminen ja kymmenien ruokavalioiden ja treeniohjelmien kokeilu tuo harvemmin pidempiaikaisia muutoksi.

      Tiina sanoi hyvin saavansa inspiraatiota ja uutta intoa kaikenlaisista kokeilusta ja niinhän me moni saamme! Minäkin! Mutta ennen tällaisia täytyisi mielestäni edelleen olla kuitenkin se maalaisjärki päässä ja perusasiat arjessa vakaasti kunnossa (ruokavalio, lepo, liikunta, ihmissuhteet, arki...). Sit kukin hifistelköön miten haluaa, kunhan aina tasaisin väliajoin palauttaa mieleen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää.

      Oon ihan samaa mieltä, että asioista ei saisi tehdä niin vaikeaa, vaan pitäisi keskittyä ihan peruspalikoihin. Tavallista itsetehtyä ruokaa, sopivasti itselleen mieleistä liikuntaa (ja muuta tekemistä), rakkaiden seuraa ja tarpeeksi unta. Keskittyä siihen omaan hyvään oloon, eikä etsiä sitä netin uumenista. Miettiä, mistä juuri itse tulee hyvinvoivaksi ja onnelliseksi! :)

      Poista
    3. Kiitos hyvästä kommentista! On totta, että perusasiat pitää ainakin olla kunnossa, ennen kuin voi alkaa kikkailemaan ja hienostelemaan. Ja se sitten sopii toisille, ja toisille ei... kyllä itellä on niin, että perus onni on sitä, jota kaipaan ilman mutkistelua. Toiset taas tulevat vieläkin onnellisimmiksi kokeilemalla rajojaan :)

      Keskittyminen ja hetkessä eläminen on niitä kaikkein tärkeimpiä taitoja <3!

      Poista
    4. Mitähän mä säädin! :D Mutta siis tärkeintähän se on, että itse voi rehellisesti sanoa olevansa tyytyväinen elämäänsä. Ja mutkin tekee kaikkein onnellisimmaks ihan tavallinen ja tasapainoinen elämä, jonka luontevana osana on itselle mieleinen liikunta ja ruoka. Mut ilman sen suurempaa numeroa, vaikka mielenkiintoisia aiheita ovatkin. :)

      Blogeissa (munkin) nää saa tottakai aika suuret mittasuhteet, mut se onkin ehkä kanavana tuoda näitä treeni, hyvinvointi ja ruokaajatuksia esille. Normiarki kun pyörii aika lailla kaiken muun ympärillä, niiden ollessa vaan pienenä osana sitä. :p

      Poista
    5. Joo, totta, että blogit on helposti kanava tuoda niitä hifistelyjä yms. esille enemmän, kun ei kai ketään jaksaisi lukea aina siitä tasapainoisesta arjesta yms. :) Eikä siinä tosiaan mitään, jos jokainen muistaa ne oikeat avaimet onneen ja hyvinvointiin. :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)