maanantai 27. heinäkuuta 2015

Nuts Pallas 55km - Ultrajuoksu ensikertalaisen silmin

Noniiin, olihan reissu Lappiin ja takaisin, kun käväisin kolmen päivän pikareissulla Hetassa Nuts Pallas -juoksussa. Tästä tulee lyhyt raportti, sillä lomalaisen arki on kiireistä... huomenna lähdetään autolla kohti Norjaa, joten blogikin hiljenee ainakin reiluksi viikoksi. Tahdoin kuitenkin ennättää kirjoittamaan lyhyen raportin juoksustani, kun tiedän, että joku sitä saattaa odottaakin ;) Ensiksi kerron, että maaliin tultiin komiasti, suhteellisen hyvävoimaisena, onnellisena ja väsyneenä! Aikaa sain kulutettua matkalle 8.32, ja vaikka se olikin minulle toissijaista, olen tyytyväinen siihenkin. Kaikkein parasta on kuitenkin tämä fiilis juoksusta, ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla. Olen niin onnellinen ja taidan olla vieläkin aikamoisissa endorfiinipöllyissä!



"Pieni kalakeittokattilallinen"


Kodikas majatalomme

Perjantaina lähdimme ystäväni Tiinan kanssa sinivalkoisin siivin Helsingistä Kittilään, josta vuokrasimme auton parin muun juoksijan kanssa. Kävimme syömässä, ja ajoimme kauppapysähdystaktiikalla Hettaan, jonne saavuimme siinä neljän aikoihin iltapäivällä. Matka meni siis rattoisasti ja oli ihanaa, kun matkustusvälineenä oli lentokone. On se vaan kätevää. Laitoimme juoksuvaatteet ja -tavarat valmiiksi ja sitten lähdimmekin kävelemään reilu kilsan matkan kisainfoon. Oli ihana vähän vetreyttää jalkoja. Kisainfon jälkeen kävimme syömässä kalakeittoa ja loppuilta menikin Hetan majatalon hotellihuoneessa maaten, jalat kohti kattoa. Mulla oli kaikin puolin jännä reissu jo senkin vuoksi, että mut oli valittu (kiitos Tiinan ilmiannon) untuvikko-videolle, joten kuvausryhmä haastatteli mua perjantai-illalla, lauantaina ennen kisaa sekä kisan jälkeen. Lisäksi mulla oli gropro mukana juoksussa, johon sain kertoa välillä kuulumisia. Tuo koko "filmitähtenä" oleminen vei jännitystä pois, joten ihan kiva juttu. Video ilmestyy kilpailun facebook-sivulle tällä viikolla, joten pysykää kuulolla!

Lauantaina herättiin hyvissä ajoin seitsemältä ja laitettiin urheilujuomat valmiiksi ja kävimme aamupalalla. Majatalon aamupala oli loistava. Sai hyvää kaurapuuroa sekä leipää ja jugurttia. Vatsat täynnä lähdimme autolla kohti kisakeskusta. Hotelli Hetasta oli kuljetus Pallakselle, josta kilpailun lähtö tapahtuisi. Matkaa maantietä pitkin tuli 80 kilsaa, joten reilu tunnissa oltiin Pallaksella, eli vajaa tuntia ennen starttia. Siellä ehti vielä käydä vessassa, antaa haastattelu (!) ja fiilistellä tulevaa kisaa. Kaikilla tuntui olevan hyvä mieli! Katsoimme minne korkealle reitti lähtisi heti nousemaan, jaiks! Heti aluksi kivuttiin tosiaan Pallas-tunturin päälle ja sen jälkeen pienen laskun jälkeen reitin korkeimmalle kohdalle, Taivaskeron huipulle. Tämä oli viime vuodesta ilmeisesti muutos reitissä. Startin jälkeen jonossa lähdimme kipuamaan kohti huippuja. Parin kilsan taivalluksen jälkeen olin liikkunut noin pari kilometriä, eli mitään kovaa vauhtia ei alussa menty ;) Pikkuhiljaa tuntureiden jälkeen pääsimme juoksun makuun ja oli hyvä fiilis! Maisemat oli niin hyvät ja kelikin oivallinen, puolipilvistä. Ylläksen päällä näytti olevan saderintama, mutta missään vaiheessa ei muutamaa pisaraa enempää satanut. Reitti oli melko tekninen etenkin alussa, kun kivikkoa oli oli paljon. Hitaasti ja varmasti siitäkin selvisin ilman vammoja, jee.


Taustalla ensimmäinen nousu!

Alku meni hyvin. Välillä juoksin yksinäni ja välillä höpöttelin muiden kanssa, mutta koko ajan oli joku näköpiirissä. Jossain vaiheessa huomasin, että kengässä oli roska päkiän alla, mutta päätin odottaa ensimmäiseen huoltoon (25km) jossa ottaisin sen pois. Olin tyhmänä teipannut kengännauhat kiinni, jota en aio enää koskaan tehdä. Kyllä ne nauhat olisi pysynyt kiinni ilman teippiäkin ;) Otin energiaa joka tunnin välin ja tämä toimi hyvin. Vihdoin saavuimme ensimmäiselle huoltopisteelle Tiinan ja erään kolmannen juoksijan kanssa yhtä aikaa. Tyhjensin kengän ja täytin juomapussin repussa. Huomasin, että olin juonut aika vähän, ehkä litran maksimissaan, joten päätin että jatkossa pitää juoda enemmän. Olimme huollossa aika kauan, ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Tämän jälkeen aurinko alkoi porottaa kirkkaalta taivaalta ja reitti kulki tuntureiden välissä, joten hikoilin todella paljon. Tässä 30 kilsan kohdalla tuli kilpailun heikoin hetkeni.. hidastin vähän vauhtia, join paljon ja söin kokonaisen energiapatukan ja otin toisen suolatabletin. Olo koheni selvästi tästä ja askel keveni. Tuli hyvä fiilis! 37 kilsan kohdalla huomasin, että juoma alkoi olla lopussa, sillä olin ekan huollon jälkeen juonut 1,5 litran juomarakon tyhjäksi. Hups. Onneksi mulla oli hätävaravesipullo mukana. Veti aika nöyräksi, kun tajusin, että kilsoja on vielä 18 jäljellä ja lopun viimeinen Pyhäkeron valloitus jäljellä. No, lopulta tuo nousu alkoi ja vaikka jaloissa tietysti jo painoi matkanteko, niin pääsin suht reippaalla askeleella etenemään kohti huippua. Yhteensä noin neljän kilsan verran noustiin ja noustiin, joten matka huipulle tuntui pitkältä. Ihanasti tuuli, joten ei tuntunut niin kuumalta eikä janottanutkaan. Lasku oli jyrkkä ja pitkä. Vähän kuin laskettelisi monen kertaa Jättäriä alas yhtä soittoa. Janokin tuli taas, ja kaivoin hätävaravesipullon esiin. Tulin kivalla askeleella alas, ja vaikka jaloissa tuntui, uskalsin rullata kohti viimeistä huoltopistettä.



Ainoa kuva, jonka otin matkalta

Toisella huoltopisteellä sähelsin kunnolla. Täytin juomarakon, mutta se ei mennytkään enää omaan koloonsa repussa. Tyhjensin repun, mutta pussi ei vain sujahtanut omalle paikalleen. Sain apua järkkärimieheltä, ja yhdessä saimme lopulta pussin paikoilleen. Otin vähän sipsiä ja lähdin ottamaan kiinni kaikkia niitä tyyppejä, jotka oli mut ohittanut huoltopisteellä. Vaikka kisasin vain itseäni vastaan, oli silti tylsää, että hyvin kulkenut nousu ja lasku eivät vaikuttaneet, vaan monet pääsivät mun ohi. Lisäksi huoltoalue oli täynnä mäkäräisiä, joten tuo oli epämukava kohta matkantekoa.

Viimeiset 12-13 kilsaa mentiin suhteellisen tasaista hiekkatietä ja lopuksi asfalttia pitkin. Tuntui niin tylsältä juosta tasaisella noiden upeiden tunturiylitysten ja hulppeiden maisemien jälkeen. Matkanteko tuntui kuumalta, mutta lyöttäydyn erään naisen seuraan viimeisiksi kilsoiksi jayhdessä tultiin loppuun asti toinen toistamme tsempaten. Uskomatonta, miten toisesta juoksijasta saa voimaa. Hetken eräs 125 kilsan matkalla ollut oli meidän mukana, ja saatiin kulla hurjia ultrajuttujakin. On ne sissejä, jotka lähes vuorokauden tai ylikin taivaltaa kohti maalia. Huh. Hän kuitenkin jäi kaivamaan geelejä repusta, joten me jatkoimme uuden tuttavani kanssa yhdessä asfalttipätkän 3 kilsan matkan maaliin. Ne olivat piiiitkät kilometrit. Jaloissa painoi, mutta kramppeja ei ollut. Vihdoin maalisuora näkyi ja oli kyllä älytön tunne, kun tulin tuon toisen ensikertalaisen kanssa yhdessä maaliviivan yli!! Se oli siiiiiinä!! Olen ultrajuoksija!!! Wohooo!


Palautusateria ;)

Ihan mieletön reitti, ihan mieletön tunnelma kisaajien kesken, upeat maisemat, hyvä keli ja hieno tapahtuma - kaikki oli kohdillaan Nuts Pallaksella. Kertakaikkiaan oli mahtavaa juosta tuo reitti läpi, ja lopun tylsiä osuuksia huolimatta se oli kyllä kuvan kaunis ja varmasti yksi hienoimmista, jonka Suomessa voi mennä läpi. Fiilis on onnellinen. Toki on vähän haikeaa, että se on nyt ohi, mutta nuo muistot ja nämä jäykistyneet jalat kuitenkin ovat se syy, jonka takia tuonne lähdin. On tämä vaan niiiiiin hienoa, juokseminen on ihanaaa!! Palaan vielä fiiliksiin varmasti paremmalla ajalla, sillä tällä hetkellä niitä on vaikea pukea sanoiksi. Minä maistelen tätä fiilistä nyt jonkin aikaa.

Kiitos lukuisista tsemppiviesteistä ja kommenteista kaikille, olitte ajatuksissani juoksun aikana. Sain teistä voimaa! On upeaa jakaa tämä kaikki teidän muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Vain toiset juoksijat voivat ymmärtää näitä tunteita, joita tuollaiset tempaukset aiheuttavat. Syvä kiitos kaikille! Kiitos ystävälleni Tiinalle, oli ihan paras reissu! Olet huipputyyppi ja -juoksija! Onnea myös sinulle onnistuneesta suorituksesta! Kiitos Kimmolle, että annat mun harrastaa ja tuet mua aina näissä valinnoissa. Kiiiiiitos!

T. Onnellinen ja väsynyt ultrajuoksija ;)

Ps. Huomenna alkaa lomareissumme Norjassa. Vuonot ja putokset, täältä tullaan!!

48 kommenttia:

  1. Mä vähän liikutuin. Oot sä niin super :). Onnea ultrajuoksijalle!

    VastaaPoista
  2. Ai että!! :)
    Onnea vielä hurjan paljon tätäkin kautta, siitä se ultrahörhöily-ura alkaa ;D

    Huippua Norjanreissua teille :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Hanne!! :) Hih, sä olet kyllä esikuvana näissä hörhöilyissä ;)

      Poista
  3. Saat kuulostamaan tuon niin helpolta :) onneksi olkoon vielä ultrajuoksijalle, hieno suoritus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos! Yllättävän helppoa se olikin, vaikka toki vaikeitakin hetkiä oli :)

      Poista
  4. Onnea hienosta suorituksesta. itsellä vielä haaveena, mutta jospa joskus vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esa! :) Ei muuta kuin kokeilemaan.. ei se ole kuin 13km enemmän kuin maastomara ;)

      Poista
  5. Mahtava kertomus! Onnea paljon :) Mitä mahtaakaan ultrajuoksijatar keksiä seuraavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Soile! :) Hih, kai tässä jotain pitää keksiä!!

      Poista
  6. Onnea paljon, ei varmasti jää sun viimeiseksi ultrasuoritukseksi ;) Hyvää Norjanmatkaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos! :) Hih, jotain taikaa noissa pitkissä matkoissa on, joten voipi olla ettei jääkään.. ;)

      Poista
  7. Huippua Hanna! Siis wau!:) Oon lukenut kylmien väreiden kanssa tippa linssissä näitä tarinoita kpk:n sivuilla ja nyt tän sun jutun. Kaikki kunnioitus ja iso hatunnosto sulle. Nauti huumasta,you're worth it <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Krista!! :) On tää huuma siistiä!! Nää kaikki muidenkin kirjoitukset on ollut ihania.. Pallaksella oli erityinen tunnelma! :)

      Poista
  8. Ihana Hanna!! <3 Niin mahtavaa!!! Oot mun idoli!! Huippua Norjan reissua!! :)

    VastaaPoista
  9. Loistavaa Hanna, upea reissu ja kokemus!! :) Oikein ihanaa Norjan reissua!!

    VastaaPoista
  10. Hieno raportti, olipa kivaa luettavaa! Onnittelut vielä ultrajuoksijalle! :) olet huippu!
    Nauti lomasta ja mukavaa Norjan reissua!

    VastaaPoista
  11. Hienolta kuulosti! Ja tosiaan, helpolta kuten joku jo kommentoinkin. Ilon kautta - sulla on hyvä asenne :) suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ilon kautta menee yleensä hyvin!! Ei se matka tapa vaan vauhti... ! Kiiitos Suvi!

      Poista
  12. Kuulostaa upealta!!!! Vitsit rupee kiinnostaa toi ultra- ja polkujuoksu tämmösen raportin jälkeen! Tuhannet onnittelut ultrajuoksijalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeeta oli!! Ultapolkujuoksut on rakkautta <3! Kiiiitos :)

      Poista
  13. Tosi kunnioitettava suoritus. Uhan mahtavaa! Onnea. Hyvin sanottu tuo, että veti aika nöyräksi kun edessä oli vielä parikymmentä kilsaa... Oli kiva seurata sun etenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna!! Oli kyllä mieli nöyränä, kun siinä vaiheessa yleensä taistellaan viimeisistä kilsoista,ja nyt oli edessä aika paljon enemmän :)

      Poista
  14. Upeeta! Aikamoinen suoritus, onnea! :) Ja ihanaa reissua Norjaan!

    VastaaPoista
  15. Onnea ultrajuoksijalle! Mahtista! Oot kyllä hieno esimerkki siitä miten liikunnan saralla voi saavuttaa paljon tekemällä asioita rennosti ja ilon kautta, ilman että muu elämä jäisi täysin niiden tavoitteiden varjoon. Niin hienoa! ❤ Mua nauratti tuo kohta missä päätit odottaa roskan kanssa ensimmäiseen huoltoon, joka oli kohdassa 25 km :D itse en oo koskaan edes juossut yli 15km :P Kyllä ultrajuoksussa varmasti vaaditaan tietynlainen luonne ja mielenlaatu... Ihania hulluttelijoita ;) Mukavaa matkaa Norjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina!! Sanat lämmitti kovasti! :) Nauttien eteenpäin, niin eipä tarvitse tosiaan tehdä liikaa tilaa elämässä näille harrastuksille. :) Tavoitteet tulevat siinä sivussa. :) Hih, roska oli kengässä silti "vain" jonkun 10km matkan ;) Joo, kyllä noilla matkoilla oppii itestä paljon! :)

      Poista
  16. Upea suoritus Hanna! Onnea kovasti!! Ja ihanaa lomamatkaa! Norja on varmasti hieno maa. Olis kiva itsekin käydä siellä joskus.

    VastaaPoista
  17. Hieno suoritus, onnea! Itsekin haaveilen samasta reitistä, ja jos selkä joskus kestää enemmän juoksua, niin menen edhdottomasti. Lapissa on taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina!! Ens vuonna mukaan!! Toivottavasti selkä tulee paremmaksi! Lappi on kyllä kaunis! <3

      Poista
  18. Hienosti vedetty! Onnea ultrajuoksijalle :)

    VastaaPoista
  19. Hieno juoksu ja kiva oli lukea fiiliksistä. Onneksi ne pahimmat sääennusteetkin ehtivät muuttua. Hyvää lomailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mika :)! Tuli kyllä ihana keli lopulta, kävipä tuuri! Seuraavana päivänä sumussa ja sateessa ei maisemia paljon näkynyt...

      Poista
  20. Kiitos raportista! Kuten joku sanoi,kuullostaa niin helpolta vaikka ei se taida sitä olla. Ainakaan se jokapäiväinen harjoittelu tuota (kin) varten:) kirjotukset saa innostumaan ja hetken jo mietin tuollastakin reissua mutta ei taida olla minuu varten ultrajuoksu eikä edes maratoni:) -Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heikki!! Juu, kun on tehnyt töitä tän eteen niin ei se lopullinen suoritus sit niin älyttömän suuri ponnistus ole.. se on se nautinto. :D Mut olihan siellä vaikeampikin hetkiä, mutta kaikesta selvittiin! :) Maastossa juoksemisessa on taikaa, ihan erilailla kuin maantiellä. Harkitseppa ;)

      Poista
  21. Mitäpä tähän muuta sanoisi kuin HUIKEETA! Ens keväänä mennään yhdessä Karhunkierrokselle, jookojookojooo?

    VastaaPoista
  22. VAU HANNA! :) Oot mieleton. Onnea huippusuorituksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Laura!! Mieletön oli toi reitti ja matka :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)