tiistai 14. heinäkuuta 2015

Marski Challenge Multisport 2015

Huhhuh. Nyt kysyttiin sisua ja tulipahan todistettua että meillä Fisuilla, eli mulla ja Kimmolla, sitä ainakin on! Viikonloppuna kisattiin siis multisport-tapahtuma Marski Challenge, jossa oltiin tiiminä Kimmon kanssa kuntosarjassa. Multisport-kokemusta meillä ei hirveästi ole, mitä nyt minä osallistuin ystäväni Tiinan kanssa viime vuonna Snowflakes-sekkailuun Nurmijärvellä. Multisport on siis seikkailu-urheilua jossa suunnistetaan eri lajein. Marskissa lajit olivat pyöräily, juoksu, melonta ja coasteering eli uimapatjalla etenemistä pienellä saarialueella. Multisportin luonteeseen kuuluu myös yllätystehtävät eli questit. Jännittynenä odotettiin koitosta. Tosin mitään tulostavoitteita meillä ei ollut, sillä ensinnäkään ei olla kovin kilpailullisia tyyppejä ja toiseksi, ei oltu esim. koskaan melottu kajakkikaksikolla yhdessä. Heh, voishan se eka kerta olla jossain rauhallisella retkellä ennemmin kuin "kisassa", mutta ensi kerralla sitten rauhallisemmin.


Lauantaina herättiin kuudelta aamulla, sillä matkaan piti päästä lähtemään seitsemän aikaan. Syötiin puurot ja leivät, pakattiin loput kamat mukaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Loppea. Meidän oli kiva mennä, sillä lainapyörät odottivat paikanpäällä, eikä niitäkään tarvinnut raahata. Hyvin olisi pärjännyt hybridilläkin tapahtumassa, mutta haluttiin kuljetusongelman sekä maastopyöräkokeilun vuoksi ottaa lainapyörät käyttöön. Saatiin myös karttateline toiseen pyörään, ja se oli hyvä. Ilmottauduttiin kisainfoon, kokeiltiin pyöriä ja todettiin ne toimiviksi. Niissä oli ihanan leveät renkaat. Tää olis eka kerta, kun ajan maastopyörällä! Laitettiin vaihtotavarat laatikkoon ja oltiin valmiina kisainfoon. Reitti vaikutti upealta: ensin prologi ja sitten pyöräilyä vähän joka välissä, eikä yhtenä pötkönä. Pyöräilyn seassa oli sitten melontaa, quest, juoksu, quest ja coasteering. Tosi kiva rakenne!

Vihdoin tuli aika starttiin! Prologi olisi vuorossa ekana eli jonkinlainen pikkutehtävä ennen varsinaisen suunnistuksen alkua. Ohjeena oli kulkea karttaan merkitty reitti viivaa pitkin ja kerätä matkalla viisi kirjainta. Avattiin kartta ja ihmeteltiin hetki, kunnes lähdettiin liikkeelle. Pikkuhiljaa tajuttiin, ettei kaikki ihan täsmääkään karttaan... "haa, tää on peilikuva!" tuumasi Kimmo, ja niinhän se oli! Aika äkkiä tajuttiin tuo ja sitten päästiinkin kiertämään reittiä ja kerättiin kirjaimia. Mutta kierroksen jälkeen meillä oli kasassa vain neljä kirjainta... eikä! Ei auttanut kuin kulkea reitti uudelleen ja löytyihän se puuttuva kirjain. Oltiin oikaistu yksi pieni kulma, ja siinä se kirjain oli. Tosi ovelaa! Vihdoin päästiin lähtemään ja ei ollut enää kovin montaa pyörää pihassa, kun me lähdettiin polkemaan.


Heti alkoi maastopyöräily vaikealla pitkospuupätkällä, johon mä onnistuin heti kaatumaan! Voi rähmä, kun olen huono tässä pyöräilyssä.. no, ei muuta kuin ylös ja pitkospuiden viereen ajamaan. Päästiin juuri hyvin vauhtiin, kunnes Kimmon pyörästä putosi poljin!! Eikä.. jäätiin laittamaan sitä, ja kaikki loputkin tiimit meni meidän ohi tai ainakin siltä meistä tuntui. Poljin tuli jotenkin paikoilleen ilman työkaluja, ja päästiin jatkamaan matkaa. Eka rastikin löytyi.. sitten se putosi taas! Ei se poljin kiristynyt kunnolla paikoilleen ilman työkaluja. Yritettiin vielä pari kertaa laittaa poljin paikoilleen, mutta kun se aina putosi, päätettiin luovuttaa parin rastin osalta, ja suunnattiin kakkosrastin jälkeen tietä pisin vitosrastille, joka oli samalla vaihtoalue. Siellä ilmoitettiin henkilökunnalle, että lainapyörästä lähti poljin. He komensivat meidät seuraavalle osuudelle, eli melomaan. Kyllä tässä vaiheessa otti vähän päähän, mutta päätettiin melonnan aikana, että kunhan vain saadaan uusi pyörä, niin tehdään parhaamme ja tsempataan rata läpi. Sitähän me oltiin tultu hakemaan - elämyksiä! Melonta sujui hyvin, ottaen huomioon ettei olla koskaan melottu yhdessä, ja Kimmo on tainnut meloa kerran ja minä muutaman kerran enemmän, kun suoritin pari vuotta sitten melontakurssinkin. Kisailtiin melonnassa yhden tiimin kanssa hyvin, ja se buustasi meidän melomista eteenpäin! Melontaosuus oli aika pitkä, mutta saatiin se kunnialla läpi, vaikka selkä huusikin hoosiannaa!

Melonnan jälkeen huomattiin, että meille oli tuotu uusi pyörä. Jee, miten hyvää palvelua! Päästiin jatkamaan matkaa normaalisti. Seuraavana suunnattiin questille, jossa meille selvisi, että pitää laskeutua piikkisuora kalliojyrkänne alas valjailla. Toki meillä oli varmistajatkin. Tässä questilla jonotettiin tosi kauan, varmaan puoli tuntia, sillä kaksi suorituspaikkaa oli liian vähän ruuhkien välttämiseen. No, pudotus oli jännä, mutta siitä selvittiin! Olihan se huippua!! Sitten jatkettiin matkaa juoksuvaihtoon. Juoksuosuus oli tosi helppoa suunnistusta, mutta aivan älyttömän upeissa maisemissa!!! Huh! Ensimmäinen rasti oli hieman haastavassa paikassa, sillä leimatakseen sen, piti kävellä puunrunkoa pitkin lammen päällä. Minä suoriuduin tästä kunnialla ja päästiin jatkamaan matkaa. Huomattiin kotona väliaikoja katsoessa, että juoksusuunnistus oli selkeästi meidän paras laji! Jee!

Seuraavana vuorossa oli taas quest. Tällä kertaa piti yrittää neljällä nuolella saada puhallettua 3 olut-tölkkiä kumoon. Meiltä ei onnistunut tämä laji ollenkaan, vaan jouduttiin kolmen pystyssä pysyneen tölkin merkiksi kolmelle sakkokierrokselle. Sakkokierrokset oli upeita, sillä siinä saatiin ajaa maastopyörällä crossirataa ympäri. Vitsit, siinä oli siistiä ajaa, kun ei ollut juurakkoja mutta oli kuitenkin isoja pomppuja!! Tykkäsin! Tämän jälkeen Kimmo sanoi, että pyörässä oli vaihteet jämähtäneet kakkostasolle eli tosi pienelle... eikä niitä saatu korjattua. Huoh, mitä epäonnea pyörien kanssa tänään! Tehtiin niin, että minä poljin toisella pyörällä tosi pienellä vaihteella, kun olin meistä vähemmän väsynyt. Vaihde oli jumissa tosi pienellä, ja se oli aika harmi... no, polkemaan sillä sentään pääsi, joten matka jatkui. Edessä oli muutama rasti, jonka jälkeen päästiin viimeisen lajin eli coasteeingin kimppuun. Puhallettiin uimapatjat täyteen ja lähdettiin veteen kauhomaan. Olipa hassua heittäytyä veteen patjan päälle kengät ja vaatteet päällä, mutta nopeasti siihen tottui. Tässä osuudessa sai käyttää saarien mannerta apuna ja se oli järkevää, sillä sen verran raskasta ja hidasta vedessä kauhominen oli. Tämä osuus oli melko pitkä... mutta kunnialla selvittiin siitäkin!! Nauratti jälkeenpäin, kun huomattiin, että Kimmon patjan oli lävistänyt oksa.. ilma kuitenkin pysyi sisällä, mutta tämä oli ikään kuin pisteenä i:n päälle meidän huonolle tuurille!


Fisut ja tiimipaidat <3

Enää oli jäljellä pari rastia pyörällä ennen maaliin tuloa... viimeinen rasti oli mielenkiintoinen.. se oli ojassa olevassa vesiputkessa, joka meni sillan alla. Lematakseen rastin, piti kahlata polviin asti olevassa kuravedessä putken keskelle... Kimmo teki tämän ;) Vihdoin päästiin maaliin ja kellot pysähtyivät aikaan 6 tuntia 30 minuuttia! Melkoinen seikkailu!! Kivaa oli, mutta kyllähän se matkalla harmitti, että pyörät olivat meitä vastaan... yhdessä kuitenkin tsempattiin toisiamme ja tiimi toimi hyvin! Loppujen lopuksi koettiin hienoja hetkiä liikunnan parissa ja upeita maisemia. Rastipisteet olivat välillä tosi hienoissa paikoissa. Kisan jälkeen saimme makaronilaatikkoa syödäksemme ja kotiinpäin lähti kaksi väsynyttä, mutta onnellista seikkailijaa! Kiitos Marski Challengelle hienosta tapahtumasta!

No, miltä meidän seikkailu vaikutti? Oletteko te olleet multisport-tapahtumissa tai tekisikö mieli?! :)

15 kommenttia:

  1. Kuulostipa kivalta tapahtumalta ja teillä vaikutti olevan oikein hauskaa vastoinkäymisistä huolimatta :D

    Hui, mä en olis kyllä uskaltanut pitkospuilla pyöräillä, kun juostessakin kerran meinasin tippua suohon, kun kaaduin...

    Nauratti tuo Kimmon uimapatjan lävistänyt oksa :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tapahtuma oli huippu :) Onneksi vastoinkäymiset kääntyi kuitenkin voitoksi ja lopulta meillä jäi vain ne kaksi rastiä käymättä :)

      Nojoo, meitsi veti suoraan siihen pitkospuille pyörällä yhtään ajattelematta... olipahan ne liukkaat, huh! :D

      Haha, Kimmon uimapatjajuttu oli kyllä tarinan huipaisa loppu ;)

      Poista
  2. Wau! Enpä ole koskaan kuullut multisport tapahtumasta ja heti rupesi kiinnostamaan! Pitääkö tuollaisessa olla kummoinen suunnistaja vai pärjääkö tavis tuolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multisportit on kyllä hienoja ja monipuolisia tapahtumia :) No kuntosarjoissa ei yleensä hirveän paljon tartte osata suunnistaa... pääasiassa polkuja ja teitä pisin. Mutta ei siitä jonkunlaisesta taidosta haittaakaan ole :)

      Poista
  3. Hienoja questeja, kiva oli lukea rapoa :)

    Tässä kirjoituksessa tiivistyi hyvin se miksi en harrasta pyöräilyä vaikka laji kovasti kiinnostaakin. Teknisiä ongelmia ja niiden korjaamista on pakko sietää ja osata jotta sitä voi kunnolla harrastaa eikä mua voisi vähempää opetella osasarjojen ja vaihteistojen toimintaa tai olla jossain pientareella paikkaamassa kiekkoja. Ne vaan kuuluu lajiin ihan eri tavalla kuin.. juoksuun :) Olen tosin miettinyt että jos voitan vaikka eurojackpotissa jonkun 50 miljoonaa niin palkkaan jonkun erinomaisen fillarimekaanikon joka hoitaa tuon puolen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno tapahtuma :) Kiva että tykkäsit rapsasta!

      Jep, toit esille mun ajatukset. Tää on se syy, miksi kovasta maantie- ja maastopyöräkuumeesta huolimatta en ole hommannut kumpaakaan. En osaa enkä halua opetella huoltamaan niitä, en varsinkaan kiireessä. :D Pyöräily on liian välineurheilua mun mielestäni.

      Meillä ei ollut korjausvälineitä mukana, kun oli kuitenkin vuokrapyörät käytössä. :)

      Poista
  4. Teidän seikkailu kuulosti kivalta ja yllättävänkin rankalta (vaikka tosi harmi nuo pyöräongelmat) ja haluaisin tätäkin lajia päästä joskus kokeilemaan! Rogan ja suunnistuksen lisäksi siis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei toi kuntosarjakaan mikään kevyt pala ollut :D Tais tulla 43km lopulta mittariin yhteensä maastopyöräilyä, juoksua, melontaa ja patjatouhuja.. :D Eli kyllä siinä sai ihan tosissaan painella! :)

      Kantsii alottaa suunnistuksesta... siitä on apua näissä muissa lajeissa ;) Hienoja lajeja kaikki, kerrassaan!!

      Poista
  5. Hauska kertomus taasen. Kauheesti teil on ollut vastoinkäymisiä, mut hyvin silti selvisitte. Ja niistä riittää juttua vielä paljon myöhemminkin ja hauska muistella, et miten niistä selvittiin. :) Kaveri on pari kertaa käynyt kisaamassa seikkailukisoissa, mut mun juttu se ei oikein ole. En oo siis koskaan kylläkään koittanut. Mua vähän pelottaa noi korkeat paikat. Oon kyllä laskeutunut kalliolta tms. ja on se sellaista itsensä voittamista, mut pelottaa kuitenkin. :) Ja uimisesta en kans niin paljoa välitä ja en oikeastaan ees tiedä paljonko pystyisin uimaan. Niin ja pitkospuilla pyöräily! Hui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! Joo, tuntui että kasaantui kaikki vastoinkäymiset, mutta tuli hyvä mieli kun mikään ei meitä pysäyttänyt! Toi laji on kyllä mahtava, mutta aivan kuten triathlonissakin, mua harmittaa se pyöräilyn välineurheilu. :/ Itsensä voittamista tuo multisport jotenkin on ainakin joissain questeilla, mutta kyllä se fiilis on hieno. Laskeuduin ekaa kertaa kalliolta, ja sit sitä on vaan mentävä :) Mut ei tuo oo kaikkien juttu, eikä tarttekaan! Kyl mäkin jatkossakin pitäydyn enemmän jaloilla kulkemisessa, mutta välillä mukavaa kokeilla näitä muitakin tapahtumia :)!

      Poista
  6. Vau, onpas ollut seikkailu sanan varsinaisessa merkityksessä! Ihanaa, että tällasia järjestetään :) Harmi nuo vastoinkäymiset, mutta kuten Lottakin yllä sanoi, niin nyt kun niistä selvisitte, niin saatte hauskoja muistoja muisteltavaksi vielä aikojenkin päästä!! Nähdäänpäs pian eli tänään :D❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin!! Kyl tästä lopulta jäi hyvät mielet ja sisulla eteenpäin meneminen antaa kyllä voimia seuraaviinkin seikkailuihin! Tajuaa, ettei sitä niin vain luovuta! Välillä harmittaa kun on jättänyt jonkun "mukamas vaikean" suunnistusradan kesken, mutta tällaiset onneksi saavat taas mielen kohoamaan! ;)

      Jeee, nähdään tänään <3!

      Poista
  7. No olipas teillä reissu ja huono tuuri mutta onneksi positiivinen asenne ♡.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisella asenteella pääsee tosi pitkälle! :)

      Poista
  8. Yritän tähän vastailla kesällä, mutta joku vastusti ja se jäi tulematta. Nyt kun on lomat vietetty niin kokeillaas uusiks, jos muistan mitä piti sanoa :D
    Taisin todeta, että
    - miksihän vastoinkäymiset taitaa aina tulla kisoissa/tapahtumissa
    - ymmärrän nyt tuon maantiepyöränkin viehätyksen, kun kävin pitkän pyörälenkin pääosin maanteitä. Onhan se hienoa, kun matka etenee vauhdilla, mutta kuitenkin kerkeää havannoida ympäristöä ihan eri tavalla kuin autosta ja tulee ajeltua sellaisia teitä missä hyvin harvoin tulee muuten liikuttua
    - ja johonkin aikaisempiin postauksiin piti lisätä, että pohjoisessa varmaan aika vähän kuntorasteja (kai?) on, mutta tunturisuunnistuksen sm-kisat olisi olleet:D

    Hyvää lomaa sulle, nyt taitaa ne lämpimät kelit lopultakin tulla!:)
    -Heikki

    VastaaPoista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)