sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kannattaako stressaaminen liikkumattomuudesta?

Mä voisin sanoa, että olipas huono viikonloppu. Mun kevyemmän viikon toinen lenkki jäi tekemättä, koska viikonloppuna oli niin paljon muuta musta riippumatonta ohjelmaa, etten vain yksinkertaisesti ehtinyt. Voisin sanoa, että lepäsin laakereillani kolme päivää, vaikkei se todellisuudessa niin mennytkään. Jos en tehnyt suunniteltua lenkkiä, ei se tarkoita, ettei muutanlaista aktiivisuutta ja liikkumista lasketa. Oikeasti mun viikonloppu oli paljon onnistuneempi, kuin mitä osasin ollenkaan odottaa, vaikka se ajateltu lenkki jäikin tekemättä. Yhdellä lenkillä ei ole oikeasti mitään väliä, varsinkaan kun viikonloppuun mahtui paljon hienoja hetkiä, uurastamista ja läheisiäkin.



Meillä oli siis viikonloppuna ohjelmassa Kimmon isän kuuskymppiset, jotka oli astetta isommat juhlat. Oli vuokrattu juhlapaikka, oli livebändi, oli hienot koristelut ja oli reilusti yli sata henkilöä. Perjantaina ajettiin töiden jälkeen Kimmon kotikylään ja suoraan juhlapaikalle, jossa Kimmon vanhemmat olikin jo koristelupuuhissa. Me alettiin heti auttamaan, ja pääsin muun muassa koristelemaan pöytiä (ohjeiden mukaan) ja taittelemaan ruokaservettejä. Lähdetiin juhlapaikalta vasta puoli yhdentoista aikaan illalla, ja palaattiin taas aamulla takaisin. Juhlapaikka piti koristella loppuun, tuoda kukkia, taitella kahviservetit ja oikeastaan puhaa oli ihan valtavasti. Juhlapaikasta kuitenkin tuli todella kaunis. Muutenkin juhlat oli oikein onnistuneet, ja muutamat jaksoivat ihan loppuun asti, eli kahteen asti, kun bändi lopetteli omat settinsä. Mekin Kimmon kanssa tanssittiin kunnolla paritansseja, ja oikeastaan sehän on ihan valtavan kivaa ja hyvää liikuntaakin. Hiki ainakin tuli ja tänään pohkeet on kiittänyt tansseista, heh!




Tänään sitten mentiin siivoamaan paikkoja. Olipas siellä väsynyttä, mutta onnellista porukkaa. Juhlat oli ihan napakymppi, ja kaikki oli kyllä kiinni aivan saumattomasta yhteistyöstä. Mä olen todella onnellinen, että olen päässyt osaksi tuota perhettä. Mulle on elämässä kaikkein tärkeintä, että mun läheisillä on hyvä olla ja he ovat onnellisia. Jos voin saada pienellä vaivannäöllä ja omalla panoksellani sen hymyn toisten kasvoille, mä teen sen ilman muuta. Siinä kohtaan se oma lenkki tuntuu mitättömän pieneltä asialta. Niitä lenkkejä ehtii takoa kyllä koko elämän, mutta ihminen täyttää vain kerran kuuskymmentä! Eikä sitä paitsi se yksi lenkin väliinjääminen paljon kuntoa huononna! Ompahan taas enemmän intoa ja voimaa, kun on pitänyt taukoa. Ainoa vaan, että mulla ei ole kovin levännyt olo nyt, kun jalat ovat väsyneet koko viikonlopun uurastuksesta, eikä niitä unituntejakaan ihan kovin paljon ole tässä viikonlopun aikana tullut... nooh, viiden päivän päästä alkaa loma!


Olen siis sitä mieltä, että jos vain oikeasti tietää liikkuvansa paljon, ei muutama liikuntasuorituksen väliinjääminen tai niiden korvaaminen toisella ole paha asia, kun se ei ole jatkuvaa. Vaikka kuinka olisi tavoitteita, niin kyllä ne toteutuu silti. Tärkeintä on sitkeä, pitkäjänteinen ja rento ote liikuntaan ja toki kunnioitus niitä tavoitteita kohtaan. Silti olen sitä mieltä, että rentous on avainasemassa. Ei kenenkään, ei ainakaan mun, pääni kestä sitä, etten koskaan voisi jättää suunnitelmia väliin ja korvata niitä toisilla aktiviteeteilla, jotka tuovat yhtälailla onnea elämään. Avainasemassa on tasapaino itsensä kanssa, tasapaino liikunnan ja muiden asioiden välillä. Liikunta on vain yksi osa hyvinvointia ja onnellista elämää.

Oletteko samaa mieltä, vai onko maailman loppu, jos lenkkiä tai salikäyntiä ei vain kertakaikkiaan saa mahdutettua päivien ohjelmaan? Oletteko te rentoja tavoitteitanne kohtaan? Onko teidän sisin tasapainossa? :)

21 kommenttia:

  1. todellakin oon sitä mieltä,että välillä voi jättää treetit väliin,munkin juoksutreenit vaihtui helteessä ruohonleikkuuseen ja kasvien kasteluun ja kevyeeseen uintiin vilvoittavassa järvessä.välillä stressaan enemmänkin,ja välillä meinaan heittäytyä liiankin hälläväliä moodiin,pitää siis löytää itselle hyvä tyyli!ethän sä tosiaankaan levännyt laakereilla,vaan touhuilit kokoajan,ja varmasti on hyvä fiilis ilman sitä juoksuakin!kyllä sitä taas ehtii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin voi! Pihatyöt on tosi hyvää hyötyliikuntaa! :) Joo, stressaantua mäkin välillä meinaan, mutta sitten sanon itelleni, ettei kannata! Ei siitä tuu kuin huono mieli! Kultainen keskitie on paras - tärkeintä on levätä, kun siltä tuntuu tai siihen ei oikeasti ole aikaa! :)

      Poista
  2. Olen ihan samaa mieltä silloin tällöin treenien väliin jättämisestä kuin sinä. =)
    Tykkään treenata paljon, mutta kyllä määkin sovellan tilanteen ja tuntemustenkin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, jos treenaa muutenkin paljon, niin hyvin voi välillä joustaa muiden asioiden tai oman kropan tuntemusten mukaan! :)

      Poista
  3. Onpahan ihanan näköisiä kaakkuja! Nam.

    Joustaa pitää, eikä se mun mielestä muutenkaan anna ihmisestä hirveän hyvää kuvaa jos treenit laitetaan jatkuvasti esimerkiksi ystävien/perheen edelle. Näitäkin kun on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, ja hyvänmakuisia kans! ;)

      No todellakin! Mitähän appivanhemmat olis sanoneet, jos olisin oikeasti sinne lenkillekin vielä lähtenyt siinä kiireen ja härdellin keskellä... :D Valitettavasti kaikki ei aina löydä sitä kultaista keskitietä...

      Poista
  4. Kuulostaa kivoilta juhlilta. Ja kyllä treenit voi jäädä väliin jos on hyvä syy ja kiirettä. Turha siitä on ottaa stressiä! Maailma ei tosiaan siihen kaadu ja ite oon huomannut että välillä tekee todella hyvää pitää useamman päivän tauko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlat oli kyllä kivat :) No niimpä, stressata voi paljon tärkeämmistäkin asioista... ei harrastuksista! :) No näin on, tauot tekee vaan hyvää!

      Poista
  5. Voi apua mitä kakkuja! Tää herkkusuu on naama kiinni ruudussa :D

    Ja kyllähän treenit kannattaa jättää väliin, jos on hyvä (tai vähän huonompikin) syy ja muuta tekemistä. Aktiivitreenaajalle ylimääräinen lepo tekee vain hyvää. :) Treenien välistäjättämisestä stressaaminen se vasta haittaa tekeekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, aika herkkuja ne olikin :)

      No oot kyllä oikeassa! Stressaaminen niinkin tyhmästä asiasta ei oo kyllä yhtään fiksua... kyllä aktiivitreenaja ehtii muutenkin treenata - hyvä vaan, jos välillä on muutakin menoa! :)

      Poista
  6. Kivalta kuulostaa teidän juhlat! Mä olin ennen just sellainen treeneistä stressaaja. Kauhea ahdistus tuli, jos ei ehtinyt treenaamaan. Mut nykyään toivottavasti osaan jo höllätä otetta ja muistan, että on tärkeämpiäkin juttuja kuin yksi treeni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, joskus se stressi vaan menee yli.. itekin meinasin joskus kallistua siihen linjalle, mutta nykyisin on ihan eri ääni kellossa! :) Kuulostaa Suvi hyvältä sun uusi asenne! :)

      Poista
  7. Tää postaus tuli kyllä hyvään vaiheeseen :) Päätin tänään just etten tee tällä viikolla pidempää lenkkiä, kun treenirytmitys (ja on yks uusi lajikokeilu ohjelmassa) menee vähän nenilleen ja haluun levänneillä jaloilla juosta 15 kilsaa. Alkuun mietin et mites se Tukholman puolikas ku pisin lenkki HHM:n jälkeen on ollut 11,4 kilsaa. Mut sit tajusin et kyllä mulla kunto kestää vaikka joskus lenkki jää välistä tai en treenaa niin säännöllisesti kuin keväällä :)
    Mä osaan siis ottaa rennosti ku jätän jonku treenin välistä vaikka alkuun saatan pohtia, että jätänkö treenin välistä vai en.

    Ootpas ollut nättinä juhlissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia <3

      Uuu, mitä lajia meet kokeilemaan? :) Sulla on hyvä pohja, Pia, keväältä, eli ei tarvitse stressata! Hyvin se puolikas kumminkin tulee menemään :) Ei tosiaan oo ees lenkistä sillälailla hyötyä, jos sen tekee väsyneillä jaloilla! Ennemmin sitten ensi viikolla levänneenä! :)

      Poista
  8. Mä jopa jouduin miettii, että mitenhän mä kirjoittaisin. Mähän en ole niin suunnitelmallinen, että suunnittelisin viikon liikunnat etukäteen joten tavallaan mulla ei käy sellaista tilannetta, että joku tietty kerta jää väliin.. Se on ehkä tässä rentoudessa kyllä varsin hyvä puoli. Liikkuu silloin kun on mahdollisuus:)

    Ja se on just ihan höpöhöpöä, jos edes ajattelekaan että joku treeniviikko menee pilalle jossei ennätä jotain tietty treeniä tekemään.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kirjoitit! Oot ihanan rento, Satu :)! Ehkä itellä on tän "normaalin työajan" vuoksi vähän mietittävä, mitä milloinkin tekee, koska jos en päivällä tiedä mitä teen, en varmaan tekis mittään ikinä ja lösähtäisin soffalle! :D Lisäksi suunnistukset ja muut pitää usein aikatauluttaa.. en mäkään millin tarkasti tiedä, mitä teen milloinkin.. nyt oli esim. ajatuksen tasolla mielessä, että viikonloppuna olisi kiva juosta lenkki, mutten ollut tarkemmin miettinyt, koska... mutta parastahan olis, että olis niinkuin sä, ettei miettis ollenkaan :)!

      Ja oot niin oikeassa!! Pitää aina iloita niistä treeneistä, joita ennättää tehä :)

      Poista
  9. Tästä tekstistä tulee mieleen pakkoliikunnan oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi. Mistäköhän moiset ajatukset?

      Poista
  10. Myönnän itse sortuvani välillä siihen ajattelutapaan, että jos en treenaa tietyn verran viikon aikana tulee huono omatunto :) Onneksi olen oppinut löyhäämään periaatteitani. Varsinkin tänä kesänä olen joutunut jättämään treenejä väliin, sillä lomani on ollut niin kiireinen, että en ole päässyt lähellekkään "tavoitteita" ja nyt lisäksi vielä sairastuin. Vastapainona tähän on sitten liiallinen jäätelön syönti ;) Juuri tuo periaatteesi, ettei maailma kaadu muutaman liikuntasuorituksen puuttumiseen onkin hyvä pitää mielessä!!

    VastaaPoista
  11. Kesällä voi höllätä muutenkin, kun on kiva tehdä ja puuhailla muutenkin ulkona! Ite oon välillä löytänyt kompromisseja aikatauluongelmiin, kuten "juokse rannalle", "pyöräile pitkiä hyötyajoja" yms. :) Mutta aina ei tosiaan ole niin justiinsa, jos treeni tai pari jää välistä! Pitäs olla ilonen niistä suoritetuista treeneistä, eikö? :)

    VastaaPoista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)