torstai 5. kesäkuuta 2014

Avovesiuintikurssin anti: pelkoa ja nautintoa

Sunnuntai-iltapäivällä saavuttiin kotiin rankan viikonlopun jälkeen, ja mua väsytti ihan todella paljon. Jos totta puhutaan, en edes muista, koska olisin ollut niin uupunut. Mua ei varsinaisesti väsyttänyt, mutta henkisesti olin tyhjä ja myös kroppa oli väsähtänyt. Lepäsin hetkin sängyllä, ja sitten pitikin alkaa katsoa mun märkäpukua kuntoon. Mä siis ostin joku aika sitten Tyr Hurricane 1 -märkäpuvun, jota olin sovittamassa TriForFunin myyjäisissä huhtikuussa. Päätin tilata heti ensimmäisen sovittamani puvun, koska myyjä vakuutti sen olevan sopiva, ja en todellakaan halunnut jäädä ilman märkkäriä ennen Vantaan triathlonia. Jotenkin vaan tuo kesä tuli niin äkkiä, enkä ole pukua ehtinyt sovittamaan, ennen kuin nyt sunnuntaina. Kokeilin kerran pukea puvun päälle, mutta otin sen pois ennen kuin lähdin kohti Kuusijärveä, jossa avovesiuintikurssi pidetään.


Kieltämättä vähän jännitti lähteä avoveteen uimaan, mutta onneksi tämä ensikosketus tähän lajiin tapahtui osaavissa käsissä. Meille kerrottiin puvun kiinnityksestä oleellisia juttuja sekä muita yleisiä vinkkejä heti alkuun. Vesi oli sunnuntaina 16-17 asteista, joten suositeltiin, että kaadamme lämmintä vettä puvun sisälle. Heh, se tuntui jännältä.. tuli lapsuuden kosteat yöt mieleen ;) Sitten vain veteen! Aluksi pelotti järven tummuus, mutta siihen tottui nopeasti. Ehkä yllättävintä oli huomata, kuinka paljon märkäpuku kellutti!! Uida pystyy, vaikkei tekisi jaloilla mitään...

Avovesiuintikurssilla totuttelimme ensin uimaan puvun kanssa, ja sitten teimme erillaisia harjoituksia, joiden tarkoituksena oli oppia uimaan mahdollisimman suoraan. Tämä ei olekaan niin helppoa, kun ei ole uimaradoista tuttuja viivoja pohjassa! Uitiin silmät kiinni, uitiin niin, että kohdetta sai katsoa vain muutaman kerran matkalla ja opeteltiin katsomaan mahdollisimman matalalta kohdetta. Kierrettiin poijuja moneen kertaan. Lopuksi harjoittelimme uimaan ryysiksessä. Se kun on hyvin todennäköistä lauantain koitoksella. Ihmismassan keskellä pitää oppia uimaan, sillä jos jää odottelemaan sopivaa rakoa, jää taatusti porukan hännille. Jään toki varmaan muutenkin ;)


Lopuksi kiersimme vielä virallisen kisapoijun, jonne matkaa kertti muutama sata metriä edes takaisin. Uiminen märkäpuvussa tuntui raskaalta. Mä hengästyin tosi nopeasti, vesi tuntui naamassa ja varpaissa kylmältä ja tuntui, kuin joku olisi painanut rintalastaani. Suoraan sanottuna, kun nousin vedestä, päällimmäinen tunne oli kauhu ja pelko. Miten ikinä selviän vajaa viikon päästä puolitoista kilometriä avovedessä, kamala puku päällä? Yhtäkkiä suurin pelkoni triathlonilla oli vaihtunut pyöräosuudesta uintiosuudelle.

Ja minä stressasin. Yritin jopa mennä vielä tiistaina klo 20 jälkeen uimaan, mutta lopulta tulin fiksuihin aatoksiin ja jätin uinnin keskiviikon kurssille, ja menin ajoissa nukkumaan. Mä olen jotenkin tällä viikolla ollut todella väsynyt ja uupunut. Viikonloppu ehkä verottaa vieläkin.



Mun uudet uimalasit. Hyvät on. Zoggs Predator Flex.

Eilen, keskiviikkona, oli avovesiuintikurssin toinen ja viimeinen päivä. Ilma oli lähes helteinen, ja veden lämpötilakin oli noussut sunnuntaista asteen, pari. Kuusijärvi on niin pieni järvi, että veden lämpötila muuttuu nopeasti. Nyt kiskoin märkäpuvun paremmin päälle, kiinnitin eirtyisesti huomioita, että hihat tulivat tarpeeksi ylös - mulla oli selvästi viime kerralla ahdas olo puvussa rintalastan kohdalta. Tämä auttoi, vai johtuiko lämpimämmästä vedestä, mutta uinti märkkärillä sujui paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla! Uinti oli suorastaan ihanaa ja vapauttavaa! Tää on se, mistä mä tykkään. Uida vapaana järvessä (tai meressä), eikä uima-altaassa ahtaalla radalla. Voi, mikä taivas mulle aukesi! <3

Harjoittelimme samoja asioita, kuin sunnuntainakin, ja lisäksi poijulla kääntymistä. Ohjaajan mielestä olimme huvittavannäköisiä, kun kaikki meni miten sattui, eikä oikein osattu suunnistaa suoraan vedessä. Tämä on asia, joka pelottaa eniten lauantaina, siis että uin paljon ylimääräistä. :) Tietääkö muuten kukaan, voinko pitää Garmin 210 -mittaria uidessa lauantaina? Hajooko se vedessä, vai toimiiko peräti gps vedessäkin?

Yksi asia on muuten varmaa. Vaikka triathlon-kärpänen ei puraisikaan, niin avovesiuinti on jäänyt sydämeeni. Märkkäriä tulee taatusti kulutettua vielä tämän kesän aikana, muutoinkin kuin ylihuomenna!


Tankkauspastaa

Muuten. IIKS. YLIHUOMENNA! Nestetankkaus on nyt käynnis, ja olen mä aika hiilarivoittoisesti koittanut syödä. Kaikki alkaa olla valmista. Nyt levätään ja odotelleen. Lauantaiksi luvattiin ensin kovaa hellettä, mutta nyt lukemat ovat vaihtuneet vähän inhimillisempiin. +22 näyttäisi nyt ennusteet. Saa nähä, kuinka likan käy ;)

PS. Pakko HEHKUTTAA!!! Kahden päivän henkinen taisto on ohi, ja minä ja ystäväni saatiin molemmat osallistumisoikeudet Vaarojen maratonille. Järjestelmä meni eilen nurin, eikä se tänäänkään hyvin toiminut, mutta osallistumisoikeus on nyt lunastettu. JEE! Suuri seikkailu alkaa!!

Onko joku muu tulossa Vantaan triathlonille? Ja miltä teistä muista tuntui, kun ensimmäisen kerran uitte märkäpuvulla - oliko se heti helppoa vai ottiko tottuminen aikaa? Haaveileeko joku muukin märkäpuvussa uimisesta? Ja suurin kysymys... tuleeko joku muukin Vaarojen maratonille?

18 kommenttia:

  1. Oih, niin jännää! Uudestaan toivottelen tsemppiä lauantaille!

    Mä ihan oikeasti harkitsin ilmoittautumista Vaaroille. Se 15 km. Saishan sen varmasti myytyä, jos ei pääsisi itse. Sitten tulin järkiini. Syksy tulee yllättävän nopeasti ja mun todennäköisyydet olla sillon juoksukunnossa on tosi pienet. Ens vuonna sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whii, kiitos Suvi! Antaa varmasti voimaa huomiselle nää kaikki kannustukset :)

      Joo, ehkä fiksua, että jätit sen väliin. Vaarojen maraton on kumminkin jo 4 kuukauden päästä. Se on pian. Ens vuonna pääset sitten koko matkalle, toivotaan niin ;)

      Poista
  2. Tsemppiä lauantaille, oon hengessä mukana! Vaarojen 15km houkutteli mua hieman, kunnes muistin sille päivälle olevan jotain ihan muuta ohjelmaa jo suunniteltuna. :D No, ehkä ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :)! Jeps, ens vuonna sitten! Toivottavasti sit olis fiksumpi ilmottautumissysteemi, nyt kaikki ei oo päässyt läpi järjestelmässä, vaikka kuinka yrittivät. Ehkä arvonta olis parempi. :)

      Poista
  3. Voi vitsit sua Hanna!! Oot kyllä hurjan rohkee, kun uskallat heittäytyä niin monen lajin vietäviksi..

    Hurrrrrrjasti tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, rohkeus palkitaan tai jotain! Vähän jännitystä elämään! Nää kokemukset on niitä, jotka muistaa sitten vielä pitkään ;)

      Ja voi vitsit, kiiiitos tsempeistä :) Ihanaa, kun oot hengessä mukana!

      Poista
  4. Hih, olipas hauska lukea tätä. Ollaan oltu samalla avovesikurssilla, mutta en ole tätä blogia vielä silloin löytänyt niin en ole tunnistanut :) Samoja fiiliksiä oli mullakin tuolloin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eikä, aika kiva sattuma ;)!! Osallistutko tänä vuonna Vantaan triathlonille muuten? :)

      Poista
    2. No en osallistu kun olen mennyt ilmoittautumaan Helsinki Half Maratonille, joka juostaan samana päivänä. Nyt ehkä vähän jopa harmittaa kun alkaa taas tri-into nostaa kesän lähestyessä päätään :)

      Poista
    3. Ymmärrän :)! Mulle Vantaan triathlon oli ykkösenä mielessä kesän tapahtumia miettiessä, koska oli kyllä hiukee tapahtuma viime vuonna ;) Mutta onhan noita kesällä muitakin :)

      Täytyypi laittaa sun blogi kans seurantaan :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)