sunnuntai 11. toukokuuta 2014

HCR - hyvän mielen juoksu

Eilen oli monelle juoksua harrastavalle se kevään odotetuin hetki, eli Helsinki City Run. Tuhannet juoksijat valtaavat Helsingin kadut, ja hyvällä mielellä toisiaan kannustaen kiertävät niitä 21 kilometrin matkan ja saapuvat väsyneinä Olympiastadionille. Monelle maaliviivan ylitys jo itsessään on unelmien täyttymys, tai vähintään asia, joka tuo hymyn korville. Muutama pettynyt juoksija pyörittelee päätään radan varressa, kun syystä tai toisesta leikki on jäänyt kesken. Yksi saa ensiapua Stadionin viimeisessä nousussa. HCR on täynnä suuria tunteita, pääosin hyvää mieltä ja hyvää kannustusta! Mielestäni City Run on ihan yksi Suomen kärkitapahtumista, ja tänä vuonna tapahtuma lunasti odotukset viimein; järjestelyt pelasivat joka osa-alueella erinomaisesti, ei syntynyt jonoja ja tunnelmakin oli pysynyt yhtä hyvänä kuin aiempina vuosina.


Myös minä olin juoksemassa mukana, tottakai. Perjantaina hakiessani Töölön Kisahallilta juoksunumeroa Exposta ei fiilis ollut tutun korkea. Mulle HCR ei ole tämän kevään päätavoite, se on "Vantaan triathlon kunnialla läpi", vaan lähinnä päätin ottaa osaa tapahtumaan hyvän mielen vuoksi, sillä näin monen osanottajan tapahtuma on Suomessa ainutlaatuinen. Mä en oikein osannut yhtään miettiä, mitä odotin juoksulta. Olin vain päättänyt lähteä mukaan vetämään hyvää lenkkiä. Mä en ole juossut totutun paljon tänä keväänä treenin monipuolistamisen vuoksi, mutta aina kun olen juossut, on mieli ollut korkealla. Vaikka olen erityisesti tällä hetkellä nauttinut maastossa juoksemisesta, suunnistamisesta ja uimisesta, on kipinä perus lenkkeilyynkin taas löytynyt!

Lauantaina herätessäni fiilis oli aika hyvä, sillä ulkona näytti olevan unelmasää: 12 astetta, pilvistä ja tyyntä. Tein perusaamurutiinit, eli söin aamupalaa, laitoin juoksukamoja valmiiksi ja puoli yhden aikaan söin pasta-annoksen. Kahden bussilla oltiin huoltojoukko-Kimmon kanssa matkalla stadionille, kunnes mun sydän melkein pysähtyy - Garmin jäi kotiin lataukseen!! Voi hel... mä ajattelin, ja manansin tulevan juoksun sinne jonnekin kauas! Kimmo rauhotteli mua, että voisinhan mä ottaa kännykän mukaan, ja katsoa siitä kelloa, ja sitä paitsi, "sunhan piti juosta hyvällä mielellä, kokeile kerrankin ilman kelloa!". Totta, ilman kelloa... fiiliksellä... no mikä jottei! Päätin tehdä niin. Laitoin kuitenkin kännykän ja sports trackerin trikoiden taskuun varmuudeksi, jos tahtoisin tietää vauhdistani jotain infoa. Päätin tosiaan, että nyt annan vaan mennä ja juoksen hyvällä meiningillä tämän puolimaratonin läpi, ja katsotaan sitten, missä kunto tällä hetkellä menee!


 Ooh, ei ole Garminia... mutta hyvä meininki silti!

Startissa fiilis nousi ylös, koska onhan se lähtö aivan omaa luokkaansa. Laskettiin porukassa numeroita alaspäin.. kolme, kaksi, yksi ja pam! Sitten mentiin! Reitti on todella tuttu, sillä juoksinhan jo nyt neljättä Runia, ja muutenkin varsinkin keskuspuistossa ja Pikku-huopalahdessa on tullut juostua lenkkejäkin. Alku lähti rullaamaan kivasti, ja jotain puhetta vauhdista kuulin, että parin tunnin alituksen vauhdissa olisin. Juoksu tuntui rullaavan hyvin, ja happi kulki ja fiilis oli nyt noussut kattoon. Mä kyllä arvasin, että fiilis sieltä nousee! Mä lähdin juoksemaan pullo kädessä, sillä mielestäni juomapisteitä on aika vähän. Tykkään varsinkin alussa hörppäillä silloin tällöin juomaa, joten oma juoma oli hyvä valinta. Meninkin ensimmäisen juomapisteen ohi. Keskustan lenkki meni hyvin, ja Kimmo oli mua kannustamassa Auroransillalla, joten siinä sai taas tsemppiä lisää. Myös kisan johtaja tuli sillalla vastaan, joten olihan se hieno hetki kaiken kaikkiaan!



Juoksu rullasi ja tuntui hyvältä. Kahdentoista kilsan kohdalla kysyin kanssajuoksijalta, että mitä kello on, ja hän kertoi meidän lähdöstä kuluneen 1.05 ja risat muistaakseni. Mietin, että vaikuttaapa hyvältä, kun jalatkin ovat vielä melko hyvässä hapessa. Siinä meni keskuspuiston lenkura, ja sitten saavuttiin Pikku-Huopalahteen, eli viimeiseen lenkkiin ennen maaliin kaartamista. Olin superonnellinen huomatessani, ettei siellä tuullut tuttuun tapaan, vaan keli oli edelleen todella tuuleton. Fiilis oli hyvä, ja täytin juomapulloni juomapisteellä. Viimeisen 5 kilsan aikana jalkoja alkoi jo painaa, enkä yhtään tiennyt, miten vauhtini siitä kehittyi, koska en katsonut kelloa. En tahtonut. Mietin vain, että juoksen nyt hyvällä mielellä ilman irvistyksiä maaliin! Oli kyllä huikea fiilis, kun juoksin olympiastadionille sisään, ja näin kellosta, että kaksi tuntia alittuu! Mähän olen juossut vain kerran alle kaksi tuntia, vuonna 2012 Runners Twilightissa. Otin loppukirin ja tuuletin maaliviivalla, sillä niin hyvä mieli mulle tuli! Aika oli 1.58 ja risat, eli hipoi ennätystä kahden vuoden takaa.


Tämä oli pitkään aikaan onnistunein juoksu, ja tein sen fiilis-juoksulla, joten olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä en viitsi edes murehtia, olisiko ennätys parantunut, jos olisin juossut kellon kanssa, koska mulle vain yksinkertaisesti jäi juoksusta nyt niin hyvä maku suuhun. Vähän epäonnistuneen viime syksyn puolikkaan jälkeen tämä oli oikeasti mulle hyvä juoksu. Mä en ole tänä keväänä juossut läheskään niin paljon, kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta näköjään monipuolisuudellakin voi ainakin ylläpitää juoksukuntoa. Mä en ollut maalissa eritysen puhki, vaan jalat olivat toki väsyneet, kuten asiaan kuuluu. Rentous oli eilen päivän sana, ja kellon jääminen kotiin olikin ehkä oikeasti vain hyvä asia. Eihän juoksemiseen kelloa ja tarkkoja aikasuunnitelmia tarvita! Mulle tuli tästä HCR:sta nyt sellainen tsemppi päälle, että on hyvä jatkaa! Juoksu on ihanaa, juoksu on kivaa, juoksu on niin mun juttu ja silleen! Juoskaa ihmiset, se on terapeuttista ja henkireikä! :)


Nyt on sellainen tunne, että juoksen loppukesästä tai alkusyksystä ennen Vaarojen maratonia katupuolikkaan uudelleen. Sitä ennen on monta kivaa tapahtumaa tiedossa, joten niitä kohti ja helatorstaina on sitten uuden puolikkaan aika - tosin metsässä ;)

Miten muilla meni? Oliko ensikertalaisia juoksemassa? Mitä mieltä olitte tämän vuoden Helsinki City Runista? 

33 kommenttia:

  1. Ihana lukea onnistumisesta! Mulla on puoltoista kuukautta ensimmäiseen puolikkaaseeni Paavo Nurmi maratonillaja tänään kävin tokalla pidemmällä lenkillä treeniohjelman mukaan.. 15,5 kilsaa 1h 30minsaan.. mä haluisin ton Paavon juosta kahteen tuntiin ja jos sääolosuhteet on hyvät niin uskon että onnistun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla, että oli kiva lukea! :) Vitsit, vaikuttaa kyllä hyvältä sun kahden tunnin alitussuunnitelmat! Eiköhän se mene, ellei sitten ihan kauhean hellekuuma tule! Tsemppiä treeneihin! :)

      Poista
  2. Tämän lukemisesta tuli hyvä mieli! Rennolla otteella tulleista onnistumisista saa voimaa :) Hyvä Hanna! Mä kävin tänään harjoitteleen kompassin käyttöä kiintorasteilla ja löysin kaikki etsimäni (3kpl), joten jonkinsortin onnistumisia täälläkin :) Nähdään pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että hyvä mieli tarttui :) Rentous on kyllä hieno juttu! Ja voi vitsit, et tiedäkään kuinka onnellinen oon, kun oot löytänyt upean suunnistuksen pariin ;) Huomiseen <3

      Poista
  3. Vau, onnittelut hyvästä fiilisjuoksusta. Se on ihan parasta kun juoksee fiiliksen mukaan ja lopussa on hyvä fiilis. =) Hienon paidan sieltä ilmeisesti sai.

    Mää en kans oo vuosiin juossut yhtä paljon kuin ennen ja mulla juoksuvauhdit ei kovasti parane, mutta onneksi ei huononekaan. Haluaisin kyllä juosta enemmän, mutta ei aika vaan riitä kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! :) Todellakin - ei vois olla parempaa mieltä!

      Jep, aika on kyllä kortilla! Mä varmaan kyllä kesällä taas juoksen enemmän, mutta se onkin sitten enempi maastojuoksua Vaaroja varten! Mut kiva kuulla, ettei oo sulla huonontunutkaan juoksuajat ;)

      Poista
  4. Onnea hienosta juoksusta! Hyvän mielen juoksu on aina onnistunut juoksu :) Niin siinä taitaa useimmiten käydä, että kun alkaa harrastamaan triathlonia ja lajit monipuolistuu niin juoksutuloksetkin vaan paranee. Jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Soile! :) Mä oon samaa mieltä, ei vois olla huono juoksu! Jep, tuskin monipuolisuudella paljon haittaakaan on! :)

      Poista
  5. Jee hyvä Hanna! Tätä lukiessa kyllä omakin juoksuinto nousee vain entisestään! Tuli niin hyvä mieli sun onnistumisen ja ennen kaikkea oman tyytyväisyytesi puolesta. Mieletöntä, mihin pystyy ihan vain fiiliksen mukaan juostessa :) Munkin on ihan pakko osallistua siitepölykoomasta huolimatta ens vuonna tähän tapahtumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla! Juoksu on kyl ihanaa! Onnistuminen on kivaa, ja eiköhän mullakin se enkka parane, kun jatkan rentoa meininkiä :) Joo, suosittelen HCR:ia ihan täysillä!!

      Poista
  6. Upea juoksu!! Ehkä siinä oli kohtalo mukana kun Garmin jäi kotiin ;)

    VastaaPoista
  7. Onnea hyvästä juoksusta ja hyvästä ajasta! :)

    VastaaPoista
  8. Jeeeeeeh! Täällä on pikkuriikkinen triathlon-kärpänen päässyt puraisemana. Kiitos vain mallorcan matkan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin ja mietin sinua Hanna siellä ollessani. Ois tehnyt mieli laittaa kuvia ironman-kisoista sulle:)

      Ja hei huippu juoksu! Rentous on avainsana:)

      Poista
    2. Voi Satuuuu, triathlon-purema on kyllä ymmärrettävää ;) Hih. Onneksi laitoit kuvia blogiis ;)

      Ja hei, säpä sen rentouden merkityksen tiedätkin :)

      Poista
  9. Jee, onnea hyvästä juoksusta ja kiitos kivasta raportista!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki <3 Ja kiva, että rapsakin miellytti!

      Poista
  10. Kuulostaa ihanalta! Onnea! Ois niin hienoa olla ensi vuonna mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! Pidetään peukkuja sulle ensi vuoden osallistumiseen! :)

      Poista
  11. Onnea hienosta juoksusta ja se fiiliksen mukaan meneminen on niin huippua :)

    Ihana tuo Garminin unohtumis kuva :) Saa hymyn huulille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia, ja totta - jää kyllä erinomainen fiilis jälkikäteen!

      Hahahah, oli pakko laittaa se kuva! :)

      Poista
  12. Ihana lukea tälläisiä onnistumisen fiiliksiä, onnea Hanna! Näytti toimivan ainakin sulla tosi hyvin toi ilman kelloa juokseminen :) Ehkä sekin tosiaan rentoutti juoksemista, kun annoit vaan mennä etkä tuijotellut aikaa tai sykkeitä. Upea suoritus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli ihana lukea! :) Joo, rentous oli kyl nyt päivän sana! Olishan sitä voinut saada itteestään revittyä enemmän irti, jos olisin kello kädessä juossut, mutta nyt oli kyllä niin huippufiilis, ettei jaksa murehtia! Ens kerralla sit ;) Kiitosta vaan!

      Poista
  13. Onnea hienosta hyvän mielen juoksusta ja hyvästä ajasta! :)

    VastaaPoista
  14. Hieno juoksu ja ennen kaikkea, kun se meni rennolla otteella :) Meikäläinenkin mennä pompotteli siellä, en tosin lähellekkään yhtä hyvällä ja rennolla juoksulla vaan päinvastoin, vaikeuksien kautta maaliin. Tykkään HCR:sta juoksutapahtumana ja tänä vuonna järjestelyt toimi paremmin ku aiemmin, oli selkeesti kuunneltu viime vuosien palautteita :) Tsemppiä triathlon-treeneihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi :) Voi, kävinkin lukemassa sun raportin, ja nyt laitoin blogisi seurantaankin! Voi harmi, ettei mennyt niinkuin olisit halunnut, mutta ens vuonna sit taas paremmin, eikö? Ja onnea hyvästä taistelusta! Jeps, oon samaa mieltä tapahtuman kehityksestä!

      Ja kiiitos, 3,5 viikkoa... hhuuui, alkaa jännittään :)

      Poista
  15. Onnittelut hyvästä juoksusta! Onhan sulla sen verran kova pohjakunto jo, että en usko, että juoksua enää tarvitsee treenata yhtä paljon kuin aloittelijan, joka tähtää tuollaiseen aikaan. Eli nyt voi niittää sitä pitkäjänteisen treenaamisen satoa! Varmasti myös monipuolinen treeni on auttanut eteenpäin, joten jatka vaan noin. Voin vain kuvitella noita sun fiiliksiä, ensin "paniikki" siitä, kun Garmin jää kotiin ja sitten taas toisenlainen fiilis, kun tulee stadionille. Kerrassaan upeeta!

    Ihana muuten lukea näitä HCR-juttuja, kyllä minäkin sinne joku vuosi vielä tulen. Tänäkin vuonna siellä oli monta tuttua juoksemassa ja tosi moni oli saanut huippuajan. Ehkä se on se tsemppi ja fiilis mikä siivittää supertuloksiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula :) Totta, kun pohjakunto on luotu, ei ole niin vakavaa tämä tekeminen. Toisaalta, juoksuun vois saada tekniikkaa ja terävyyttä täsmäharjoituksilla - ehkä niitä seuraavaksi ;) Jeps, oli kyllä tunnerikas päivä Garminin unohtumisine ja stadionille kaartamisineen! :)

      HCR on kyllä koettava! Suosittelen! Vaikka ruuhkaa on, antaa se silti potkua eteenpäin! Yksin ei tartte yhtään juosta!! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)