sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Rentoa menoa metsässä


Mulla on tosiaan ollut vähän palautteleva viikko käynnissä treeneistä, koska tuntuu, että keho kaipaa sitä nyt. Etenkin jaloille ja sydämelle annan vähän lepoa nyt. Ystävä kysyi mua alkuviikosta jo lenkille lauantaina, mutta päätin perua tän pitkiksen, koska tahdoin pitää kiinni levosta. Ei ollut helppo päätös, mutta onneksi seuraava yhteinen lenkki on sovittu jo parin viikon päähän, jolloin on myös meidän ystävyksien tyttöjen ilta!


No, eilen kuitenkin teki mieli lähteä tekemään jotain kevyttä lenkki ulkoilmassa, ja ehdotinkin sitten Kimmolle, että josko lähettäis Nuuksion maastohölkälle/kävelylle, ja niimpä sitten lähdettiin autolla kohti Nuuksion upeaa kansallispuistoa. Heh, huomasimme Haukkalammen parkkipaikalla, että emme olleet ainoita, joita luonto oli kutsunut näin Pyhäinpäivän kunniaksi, sillä luontotuvan parkkis oli ääriään myöten täynnä ihmisiä! Monet olivat tulleet viettämään lämmintä marraskuun 2.päivää nuotion äärelle, ja eipä pisimmällä reitillä kovin montaa ihmistä tullut vastaan. Tai tuli jonkun verran, muttei ihan kamalan paljon.

Ilma oli lähtiessä sumuinen, lämmin ja synkkä, mutta melkein heti liikkeelle lähdettyämme alkoi satamaan tihkusadetta. No, ei tuo vähäinen sade haitannut paljon, paitsi mitä nyt maa oli aina mutainen, lätäkköinen ja liukas. Mä en tajunnut ottaa goretex-lenkkareita jalkaan, enkä edes päätynyt nastareihin, vaan otin ihan tavalliset lenkkarit jalkaan. No, kyllä niillä pärjäsi ihan hyvin, ja suosiolla sitten hidastettiin vauhtia, kun tuli liukasta tai märkää. Ei myöskään tahdottu mun jalkoja kovin rasittaa, joten alusta alkaen oli selvää, että kaikki mäet käveltiin ylös (ja myös alaskin).



Voi, miten vapauttavaa olikaan hölkytellä ja kävellä luonnon keskellä, vailla mitään kiireitä tai kellon tuijottamista. Mä nautin niin paljon liikkua luonnossa, ja aivan taatusti maastojuoksua tulee harrastettua useamminkin, kunhan vaan ei ihan noin märällä ilmalla. Kun oltiin noin kilsan, parin päässä lähtöpaikasta, alkoi sataa aivan kaatamalla. Hah. Mä olin lähtiessäni sanonut, että "Vitsit, miten voikaan marraskuussa olla hieno keli". No, lämmin oli joka tapauksessa, ja eihän sadekaan tapa. Vähän vaan suunnitelmat muuttuivat silleen, että päätettiin mennä autolle, eikä kierretty enää muita lenkkejä. Tuli siis hlökyteltyä luonnossa sellainen rielu 8km matka aivan kevyesti, sykettä juuri nostamatta.


Tämä oli juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni kaipasi. Luontoa, kevyttä tekemistä ihanassa seurassa ja rentoutta.

Kyllä oli ihana sitten kotona viettää Pyhäpäivän iltaa itsetehdyn kebabin, hyvän elokuvan ja dippivihannesten kera omalla sohvalla. Olo oli rauhea ja onnellinen. Luonto saa niin paljon ihmeitä aikaan, samoin liikunta.

Harrastatteko te polku- tai maastojuoksua joskus? Missä on teidän mielestä parhaat maastolenkkeilyreitit? Etenkin pääkaupunkiseudulta kaipaisin vinkkejä ;)

18 kommenttia:

  1. Maastojuoksu on mukavaa! En muuten osaa erotella maastojuoksua ja polkujuoksua toisistaan, puhun itse aina vain maastojuoksusta, heh. Upeita maisemia kyllä pk-seudullakin! Tästä sain inspiksen ottaa itsekin selvää oman lähialueen kansallispuistoista ja vastaavista luontoreiteistä, sillä nyt kun on auto, olisi mahdollista näihinkin tutustua helpommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en mäkään osaa erotella maasto- ja polkujuoksua, joten olkoot sama asia mulle! Heh joo, pääkaupunkiseudulla on yllättävän paljon upeita alueita, on tullut suunnistuksen kautta viimeistään tutuksi! Nuuksion kansallispuisto on aivan omaa luokkaansa, mutta myös esim. Sipoossa on todella kaunista! :) Monet yllättyvät muutenkin, kuinka vehreää ja paljon luontoreittejä täällä pk-seudulla on esim. ihan tässä mun asuinalueen lähellä ;)

      Kannattaa ehottomasti tutustua kansallispuistoihin yms.! :)

      Poista
  2. Ahhh, ihana tunnelma näissä kuvissa! Tuollainen sumuinen ja raikas, mutta silti melko leppoisa syyskeli on parasta mitä tiedän <3 Itsekin kävin lauantaina metsälenkillä ja voi miten helppoa olikaan hengittää! Voin siis todella hyvin samaistua noihin tunnelmiin. Itse kylläkin juoksin sellaisilla melko isoilla pururatojen valtaväylillä, eli ihan en pienimmille poluille eksynyt, mutta ihanaa oli. Näistä pitää ja saa nauttia nyt kun se on vielä mahdollista ennen talven tuloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva että tunnelma välittyy sinne! Oli kyllä jotenkin hieno marraskuun utuinen ja synkkä päivä! Tykkäsin! Voi, ihanaa että säkin pääsit metsälenkille! Kyllä se aina piristää! :)

      Heh, mulla on talveksi ihan uusia suunnitelmia ja mä oon niistä niiiiin innoissani! Kerron pian ;)

      Poista
  3. Kaikkein mieluiten maastossa, maantiet on pahinta kaikesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeep, suojaiset kuntoreitit ja metsät on parhautta! :)

      Poista
  4. Maastossa on niin kivaa juosta! Juoksen metsässä lähes aina, kun kelit sallivat. (No siis silloin, kun juoksen.) Koiratkin tykkäävät enemmän, kun saavat juosta vapaana (kauhea lainrikkoja olen). Pitäisi joskus kokeilla tuota Nuuksiota, siellä näyttää olevan niin hyviä lenkkimaastoja! Yleensä tehdään lenkit tuossa lähimetsässä, Tuusulan ja Vantaan rajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijj, ihanaa, että juokset metsässä yleensä! :) Suosittelen Nuuksiota! :) Hmm, olisi kiva tietää, missä metikössä juoksentelet, kun mun työpaikkani on täällä perä-Vantaalla xD

      Poista
    2. Vai perä-Vantaalla. :D Jossain idässä? Kun mä tästä kuntoudun, niin mennään sitten yhdessä metsään juoksemaan. :)

      Poista
    3. Mä oon täällä lentokentän lähellä :D On tää espoolaiselle (/tulevalle helsinkiläiselle) aika perä-Vantaata xD

      Mutjooo, mennään ihmeessä :)!

      Poista
    4. No onhan se jo aika perällä, mut mä asun vielä peremmällä. ;-) Lenkit teen usein tosiaan Tuusulan puolella.

      Se oli sitten sovittu! :)

      Poista
    5. Hahah, okei! :) Ja joo sovittu!!! Toivottavasti pysyn sun perässä! ;)

      Poista
  5. Tommoset lenkit ja viikonloput on ihan parasta. Ei temmolla väliä, mieli lepää ja kroppakin kyllä kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on! Oot ihan asian ytimessä! :)

      Poista
  6. Mikään ei voita luonnossa liikkumista ♥ Nuorempana juoksin ihan maastojuoksukisojakin, mutta nykyisin kunnon maastolenkeille tulee lähdettyä tosi harvoin. Tai no, kaikilla juoksulenkeillä pyrin juoksemaan osan matkasta purulla, mutta eihän sitä varsinaiseksi maastojuoksuksi voi laskea.

    Mun mielestä parhaat maastot löytyy Kolilta. Eihän siellä hirveästi jaksa ravata, mutta kyllä se kävelykin riittää. Ja ne maisemat, ah ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin pyrin aina juoksemaan ees osan lenkistä pururadalla tai hiekkatiellå, koska maantiet alkavat pitemmän päälle tympiä ja on jaloillekin parempi saada pehmeää alustaa :) Oj maastojuoksukisoja, vau!

      Ooo, koli! Se on yks mahdollinen vaelluskohde ensi kesänä ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)