torstai 3. lokakuuta 2013

Elämän pienet suuret ilot liikunnasta

Täällä on kyllä niin onnellinen tyttö, kun olla ja voi! Nilkka alkaa olla hyvin parantunut, ja todellakin selvisin vaan säikähdyksellä siitä loukkaantumisesta. Onneksi. Ei se vielä ihan ennallaan ole, mutta olen tällä viikolla päässyt taas rakkaiden liikuntaharrastusten pariin kunnolla, joten se tekee minut niin onnelliseksi. Toki mua harmittaa se puolimaratonin jättäminen väliin, mutta rehellisesti sanottuna asia on niin, että jokapäiväiset liikkumiset saa mut paljon onnellisemmaksi kuin yksi puolimaraton tai jopa se onnistunut puolimaratonin enkkajuoksu. Tottakai onnistuneet juoksutapahtumajuoksut saavat mut iloiseksi, enhän mä niihin muuten osallistuisi, mutta paljon mieluummin mä valitsen juoksutapahtuman väliinjättämisen kuin vaikkapa kuukauden liikuntakiellon! Miettikääpä sitä ;)

Lähde: megalon.fi

Tosiaan, kerroinkin viime viikolla, että mä tilasin netistä nilkkatuen. Aika sattumankauppaahan se on, minkälainen tuki sieltä tulee, mutta salibandyakoijen jäljiltä kavereiden tukia nähneenä osasin valita jonkinlaisen tuen. Päädyin googlettelun jälkeen tilaamaan nilkkatukeni Megalon-kaupasta, josta toimitus tuli todella nopeasti ja moitteettomasti. Tilasin itselleni alennuksessa olleen Mullerin 4547-tuen. Sen hinta oli alessa 25 euroa, eikä sitä enää näköjään myydä tuolla verkkokaupassa. Sen ovh oli yli kolme kymppiä, joten päädyin siihen. Lisäksi tuesta sanottiin, että se on tukeva, mutta säilyttää nilkan luonnolisen liikkeen. Siitä päättelin, että tämä tuki olisi mulle hyvä, koska tarkoitus olisi ottaa tuki käyttöön lähinnä suunnistukseen ja pallopeleihin sekä hyppyjumppiin, joten on oleinnaista, että jalka pystyy tekemään sen liikeratoja.

Koeajoin tuen maanantaina lenkillä (jee, eka lenkki 1,5 viikon tauon jälkeen!) ja tuki tuntui hyvältä. Mä siis en ota tukea enää jatkossa juoksulenkeille, koska siinä ei ole järkeä. Mun nilkan pitää kestää suoraa liikettä, se on tarkoitus. Joten huomenna menenkin lenkille ihan ilman tukea. No, hyvin menneen lenkin jälkeen päätin, että uskallan tiistaina lähteä suunnistamaan. Ja kaikki meni niin hyvin - nilkka kesti, eikä ollut edes läheltä piti -tilannetta. JES! Oli siis hyvä ostos tämä mun tuki. Vitsit, että oli maailman parasta päästä taas suunnistamaan niin, että hiki lensi ja sai mennä kunnolla! Pääsin radan (B 5,5km) mielestäni tosi hyvin läpi, vaikka sitten tuloslistaa katsoessani olin kyllä selvästi keskivaiheen huonommalla puolella. Silti tajuan, että oon kehittynyt tosi paljon nyt tässä syksyllä, ja ei ole enää ongelmia tai turhaa jännitystä lähteä edes noihin viiden kilsan radoille. Mut parasta tässä on se, että vaikka oon kehittynyt huikeesti, niin vielä on todellakin varaa kehittyä ja paljon. Aivan huikeeta! Juoksussa mulla on sellainen vaihe, että tarttis laittaa uusi vaihde silmään, että alkais tulla kehitystä, mutta en tiedä, kuinka paljon tahdon lopulta siihen panostaa. Siksi tää suunnistus on ollut oikein iloinen uutuus mun lajivalikoimassa.


Nilkan kuntoutus ja ylläpito alkoi maanantaina salilla. Mä päätin, että jokaisen salitreenin päätteeksi yritän tehdä 5-10 minuutin nilkanvahvistustreenin. Teen sen tietysti ilman kenkiä, ja tasapainolaudalla tai bosu-pallon päällä. Viimeksi tein ihan päkiänousuja siinä pallon päällä ja kyykkyjä ja yhden jalan tasapainoilua. Olisnkin enemmän kuin kiitollinen, jos teillä ihanilla lukijoillani olisi jotain vinkkejä, mitä voisin siinä tasapainolaudalla oikein tehdä :D ?!?

Mulla alkaa nyt uusi vaihde salitreenin parissa, ja yritänkin pari kertaa viikossa keritä salille tekemään 30-60 minuutin treenin. Maanantaina treeniin kuului vinopenkki käsipainoilla, sjmv ja rinnalleveto + ylöstyöntö -sarjat. Jep, kolme liikettä. Tässä on mun suunta salitreeniin, ehkä arvaattekin jo mitä tässä haen takaa, mutta kirjoitan tosiaan salitreeneistä oman postauksen myöhemmin. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä salille lenkin jälkeen!

Huh, huomenna on taas perjantai! Huippua! :)

8 kommenttia:

  1. Iso peukku sille, että selvisit säikähdyksellä! Oon tosi iloinen puolestasi :) ja ihan huippua, että olet löytänyt suunnistuksesta uuden lajin, josta innostua ja jossa kehittyä! Mulla ryhmishaaste on tyydyttänyt monipuolisuuden nälkää, ja jostain takavasemmalta on hiipinyt kuvioihin myös salikipinä, jee. :) Ihanaa viikonloppua Hanna, pumppaillaan pian ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos <3 :) Tää on jotenkin niin lapsenomaista innostumista mitä mulla on suunnistusta kohtaan. No, kohta se "kausi" loppuu, ja pitää keksiä muuta tekemistä... eli varmasti talvella jumppaillaan enemmänkin yhessä :D Hei joo, pumppaillaan pian, eli viestitellään täsä vkl! Ihanaa viikonloppua sulle myös!!

      Poista
  2. Ihan huippua, ettei nilkan kipuilu kestänyt tuon pidempään! Mä toivon, että mun nykyinen vaiva helpottaisi yhtä nopeasti!

    Mä oon tehny tasapainolaudalla ihan vaan seisomista yhdellä jalalla, yhden jalan kyykkyjä ja sit seisomista yhdellä jalalla varpaillaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! Sulle kans tsemppiä ja pikaista paranemista! :)

      Ja kiitos vinkeistä. Seisominen tuntuu ehkä vähän liian helpolta, mutta just noita kyykkyjä tms. tartteekin tehdä!

      Poista
  3. Hei mahtavaa! Bosun päällä voi vaikkapa seistä yhdellä jalalla. Kun tämä on liian helppoa niin ota mukaan pään kierto sivulta sivulle. Vaihtoehtoisesti joku voi heitellä sulle palloa.Tai sitten voit laittaa silmät kiinni. Vähän dual-taskingia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee! :) Kiitos superisti vinkeistä sullekin! Kiertoja tartteekin tehdä, ja tänään voisin pyytää kaveria heittelemään palloa. Ehkä vois myös seinään heittää? :) Tota silmät kiinni juttua en oo ajatellutkaan, vitsit!

      Poista
  4. kiertoja voi tehdä myös laudan päällä :) samoin erilaiset käsien kuljetukset toimivat ihan kivasti mulla lisähaasteena yhden jalan seisonnalle, kun painopiste hieman muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Vaikuttaa hyviltä asioilta! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)