keskiviikko 7. elokuuta 2013

Liikunnan ulkonäkökeskeisyys

Huomaatteko, että olen vihdoin ja viimein saanut tehtyä blogilleni bannerin?! Itse olen ainakin tyytyväinen siihen nyt! On se ainakin parempi, kuin pelkkä teksti... Mitäs mieltä te olette? Ja jos on jotain kommentteja yleisesti ulkonäköä koskien, antakaa kuulua! Pystyttekö lukemaan tekstejäni selkeästi? Ärsyttääkö joku juttu? ..vai onko kaikki kenties hyvää? :) Sana on nyt vapaa!

Mutta sitten aiheeseen. Mä olen jo pitkään miettinyt tän aiheen kirjoittamista.

Netti on pullollaan liikunta-aiheisia blogeja, ja jokainen niistä tietysti on omannäköisensä ja keskittyy omaan aihepiiriin ja lajiin. Yksi asia, joka on monesti pistänyt silmääni, on se, että yhä useammat blogit täyttyvät kunnon posetuskuvista. Minä edestä, minä sivusta, minun haba, minun peppu... Siis, mielestäni satunnaiset "tilannekatsaukset" ja vertailukuvat ovat hienoja ja upeita, ja tottakai jokainen saa olla ylpeä siitä tuloksesta, jonka on kovalla työllä saavuttanut. Moni varmasti aloittaakin liikunnan siitä syystä, että "on pakko laihtua" tai "tahtoisi kiinteytyä tai saada lihasmassaa", ja silloin on aika luonnollista, että tuloskuvia otetaan.

Lähde: weheartit.com

Monet puhuvat, että ulkonäön ja kropan muuttuminen on vain liikunnan tuoma positiivinen sivuvaikutus, mutta silti monesti instagramit ja bloggerit täyttyvät näistä eri lihasryhmän posetuskuvista. Milloin on hauis pullistettuna ja milloin selkä jännitettynä. Puheet ja käytökset ovat hyvin ristiriitaiset. Monille lukijoille varmasti nämä antavat boostia omaan treeniin ja motivoivat itsekin treenaamaan kovemmin, mutta tahtoisin nostaa esille sen, että liikunnan tuoma hyvä mieli ei ole ainoastaan kropassa tapahtuvia muutoksia ja lihasten kasvua. Liikunnasta on mielestäni tullut kovin pinnallista.

Voiko innostus ja motivaatio liikuntaan säilyä, jos syyt liikkua ovat niin pinnallisia? Voiko liikunnalla saavuttaa loputonta kropan muokkausta, jos ei kiinnitä syömisiin liiallista huomiota? Onko edes fiksua syödä lisäproteiinia vain siitä syystä, että saisi sen hauiksen paremmin esille?

Joo, ajatelkaa vain, että olen katkera ruikuttaja, jolla ei ole kärsivällisyyttä ja sisua treenata itsensä posetuskuntoon! Minähän olen ihan tavallisen näköinen nainen, josta ei kyllä ulospäin huomaisi, että on tullut juostua kolme maratoniakin! En ole langanlaiha true-juoksija enkä näytä ulospäin muutenkaan siltä, että harrastan keskimäärin 7-8 tuntia liikuntaa viikossa. Mutta so what! En mä tahtoisikaan! Itselleni keho on vain paikka, jossa elän, viihdyn ja toimin. Keho on siinä suhteessa pyhää, että tahdon olla terve, tahdon kyetä liikkumaan ja tahdon elää pitkään eli pysyä terveenä! Kehoni ei ole mikään sisimpäni ulkokuori, jota tahdon esitellä maailmalle tai yrittämällä yrittää muokata siitä ihanteellisen. Silti voin aivan hyvin käydä bikineissäni rannalla tai yleisissä uimahalleissa - siinäpähän ihmiset kauhistelevat kroppaani, jos niin on. En välitä.


Nuorempana minut sai liikkumaan joukkuelajien voima, yhdessä tekeminen ja rakkaus lajia kohtaan. Tänä päivänä minut saa liikkumaan uudet elämykset eri lajien parissa, hyvä mieli, itsensä ylittäminen ja terveenä pysyminen. Tiedostan, että voisin helpommin esimerkiksi tehdä uusia juoksuennätyksiä, jos painaisin muutaman kilon vähemmän, koska näin ollen askel olisi varmasti kevyempi. Loppujen lopuksi mulla ei kuitenkaan riitä kiinnostus alkaa muokkaamaan omaa ulkonäköäni liikunnan vuoksi. Jos laihdun, niin sitten laihdun, mutta en yrittämällä sitä tee. Pääasia, että minun on hyvä olla kehossani, ja ensisijaisesti pystyn kuitenkin toteuttamaan kehollani asioita, joista nautin.

En todellakaan tuomitse niitä, joiden oma juttu on kuntosaliharrastus tai fitness-kisat, vaan nostan hattua hienoille tuloksille ja kurinalaisuudelle. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan pysty siihen rääkkiin, johon nämä kilpailijat oman kehonsa ja mielensä laittavat - yksikään ylimääräinen suupala ei ole sallittua. Mutta ei meidän tarvitsekaan! Kuntosalilla voi asettaa itselleen omia tavoitteitaan, jos tavoitteellisuus motivoi liikkumaan. Voi vaikka harjoitella leuanvetoa tai yrittää saada penkkipunnerruksessa uutta ennätystä. Tai jos sinä olet juuri se, jota motivoi eniten peilikuvan muuttuminen tai hauiksen ympärysmitan kasvaminen, niin sitten sinä otat niitä posetuskuvia! Tärkeintä on, että jokainen viihtyy omassa kehossaan, hyväksyy sen juuri sellaisena kuin se on ja nauttii elämästä ja elämyksistä, joita liikunta meille tarjoaa!

26 kommenttia:

  1. MAHTAVAA Hanna :) Niin hyvä kirjoitus ja oon sun kanssa kyllä samaa mieltä.

    Kuntosalilla käyminen on mulle nautinto, hyvä fiiliksen tuoja ja se hetki, kun keskityn täysin. En silloin todellakaan halua ottaa kuvia salilla itsestäni tekemässä milloin milläkin laitteella liikkeitä vaan keskityn tekemiseen. En mä kyllä myöskään voi kuvitella olevani sinut sohiessani puhelimella aina mahdollisuuden tullen kuvia treenistäni, saatikka häiritseväni muita treenaajia.

    Oon varmaan sitten jonkun sortin tavistreenaaja, massaan uppoava ja hiljainen puurtaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiva, kun pystyit samastumaan tekstiin!

      Mä oon samanlainen tuon kuvaamisen kanssa, ja ylipäätään salilla. Ja hei, mäkin oon tuollainen hiljainen puurtaja. En paljon jaksa pitää meteliä tekemisistäni - tietty täällä blogissa kyllä kerron, mutta muuten en hirveästi. :)

      Poista
  2. Kiva banneri :)

    Ja hei, jokainen taplaa tyylillään ;) Terveisin, blogger ja instagramm posettaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :)

      Heh, juu, jokainen menee sillä tyylillä, joka ittestään parhaalta tuntuu ;)

      Poista
  3. Mää niin samaistun tähän tekstiin.

    Respektiä niille onnistujille, joiden elämä muotoutuu hyvin pitkälti liikunta- ja ruokavaliosuunnitelmiin. Tässä on vaan valitettavana tosiasiana se, että yhä suuremmissa määrin myös ihmiset, joiden ei ole luontaisesti järkevää elää näin kurinalaista elämää, ajautuu helposti vähän väärille urille. Fitness-urheilijat ja kutnosalitreenaajat on erikseen. Helposti "peruspulliaisilla" (kuten minulla) menee touhu liian vakavaksi(tosin mulla ei mene :))

    Hienojuttu tässä "buumissa" on se että naisihanne on muuttunut yleisellä tasolla langanlaihasta vartalosta enemmän treenattuun vartaloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että samastuit tekstiin! :)

      Samaa mieltä olen siitä, että hyvä että naisihanne on muuttunut inhimillisemmäksi ja laihuutta ei enä ihannoida samalla lailla sairaanlloisesti kuin ennen. Ja juu, monella menee tämä fitness vähän yli ja seuraukset voivat olla ikäviä. Olisi tärkeä löytää sellainen kultainen keskitie tähänkin touhuun!

      Poista
  4. Loistava kirjoitus! Tämä olisi voinut olla kuin suoraan omasta kynästäni.

    En minä treenaa muiden katseiden vuoksi vaan koska haluan olla paras minä ihan itseäni varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mika! :)

      Jep, se onkin tärkeintä, olla vertaamatta itseään muihin ja tehdä asioita vain itselleen!

      Poista
  5. Jes, mä niin tykkään tällaisista kantaaottavista blogikirjoituksista, jotka herättävät mielipiteitä puolesta ja vastaan. Vaatii aina rohkeutta kirjoittaa rehellisesti "suunsa puhtaaksi", sillä aina on niitä, jotka saattavat närkästyä suorasta tekstistä, varsinkaan kun tekstiin ei saa liitettyä samalla tavalla eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja kuin puheeseen.

    Olen asiasta pitkälti samaa mieltä kanssasi, mikä varmaankin näkyy myös meidän blogien samanhenkisyytenä. Treeniblogeissa on kyllä monta "alagenreä": yhdessä äärilaidassa ne, joissa ei kuvia ollenkaan, ja toisessa ne, joissa pose-kuvat ovat pääosassa. Itse tykkään jostakin siltä väliltä, sillä erityisesti ennen-ja-jälkeen kuvapostaukset ovat kyllä mielenkiintoisia. Toisaalta toisen hauiksen tuijottelu päivittäin ei tunnu mielestäni täysin mielekkäältä puuhalta. Kaikki kuitenkin tyylillään!

    Itse liikuin nuorena vain ja ainoastaan ulkonäön vuoksi, ja ruoka oli vain kaloreita, joita piti saada sopiva määrä (=ehdottomasti ei liikaa). Miten paljon kepeämpi maailmani onkaan nykyään, kun ruoka on hyviä makuja ja ravintoaineita, ja liikunta hyvää fiilistä ja onnistumisenkokemuksia (ja miksei vähän myös kaventuvaa vyötäröä ja suurempaa hauista :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta sitä varten blogi on, että voi "puhua suunsa puhtaaksi". Tämä on mun blogi, ja tykkään kirjoittaa täällä asioita, jotka mun mielessä on. Mutta kiva, että teksti oli miellyttävä :)

      Jep, mäkin tykkään kyllä kuvallisista blogeista, ja on ihanaa, kun blogissa on esillä kirjoittaja itsekin kuvissa, ainakin välillä. Mutta juuri toi, ei mua kiinnosta aina katsoa niitä pullistettuja lihaksia... ei joka kirjoituksessa! xD

      Onneksi sun maailma on nykyään kepeämpi, ja olet päässyt kohti kultaista keskitietä :) <3

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus ja olen kanssasi samaa mieltä. Minusta on positiivista, että nykyään treenaamisesta puhutaan enemmän ja moni on "hurahtanut" liikuntaan ja tämä näkyy myös netin puolella. Itse rohkaisen kaikkia mukaan liikkumaan, varmasti jokaiselle löytyy mieleinen laji.

    Äärimmäisyyksiin menemisestä ja suorittamisesta en itse välitä, etenkään urheilun puolella, se ei vain ole minun tapani liikkua. Toki ammattiurheilijat ovat erikseen, mutta kaikkien tavisten ei kannata aloittaa niin radikaaleja elämänmuutoksia varsinkaan ilman asianmukaista tietoa tai opastusta. Nykymaailman ulkonäkökeskeisyys heijastuu myös sporttipuolelle, tästä hyvänä esimerkkinä kesäinen Wimbledon-kohu tenniksessä. Huh!

    Toisaalta, muut saavat tehdä mitä haluavat. Monen kohdalla vain mietin, että onko se äärimmäisyys kuitenkaan kovin pitkäjänteistä? Tulevatko ihmiset dieettaamaan lopun ikänsä ja vetämään proteiinipirtelöitä ja muita lisäravinteita tosiaankin myös seuraavat kymmenen vuotta? Minä ainakin haluan urheilla koko ikäni ja uskon että omalla liikuntamentaliteetilläni se on myös enemmän kuin mahdollista. Tärkeintä on kuitenkin säilyttää se hyvä fiilis!

    Jotkut posetuskuvat inspiroivat ja jotkut taas huvittavat. Ei kai joka päivä tarvitse ottaa kuvia hauiksesta tai vatsalihaksista? Tunnustan ottaneeni itse yhden kuvan omista vatsalihaksistani ja tämä kuva on ihan siellä kännykän kätköissä, vaikka varmasti sillä kehujakin keräisi, jos sen julkaisisi. Mutta ei, se ei ole minulle se juttu liikunnassa tai blogin puolellakaan.

    Ennen-jälkeen-kuvat ovat minustakin mielenkiintoisia ja nille on oma paikkansa ehdottomasti. Heh, voisinkin ottaa uusintakuvan vatsalihaksistani kesän jälkeen... :)

    Loppuun vielä sananen uudesta banneristasi, hieno ja pirteä se on, tuo heti lisää ilmettä blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bannerikehusta! :)

      Juu, tämä wimbledon-voittajan kohu ja nyt nämä naispikajuoksijoiden pakara"laski" -keskustelut ovat juuri näitä, joita en ymmärrä. Mitä hiton väliä sillä on, miltä ihminen näyttää, jos se on maailman paras jossain lajissa?!?! Ulkonäkökeskeisyys on aivan hanurista!!

      Itse kans pyrin noudattamaan sellaisia rutiineja, joita voin noudattaa lopun elämää, eli yritän kulkea kultaista keskitietä pitkin. Syön, nukun, liikun ja lepään sopivassa suhteessa ja niin, ettei siitä aiheudu itselle mitään stressiä. Näin uskon myös pysyväni parhaassa mahdollisessa henkisessä kunnossa, ja terveenä.

      Kiva ja pitkä kommentti, kiitos! :)

      Poista
  7. Syyt, jotka mainitsit liikunnan harrastamiselle ovat minulla aivan samat! silloin ennen, ja juuri nyt ;) muutenkin en oikeastaan voisi olla enempää samaa mieltä. etenkin näin: "Pääasia, että minun on hyvä olla kehossani, ja ensisijaisesti pystyn kuitenkin toteuttamaan kehollani asioita, joista nautin."

    on kiva lukea ihan treenipostauksia ja lajijuttuja, mutta kyllä nämä syvällisemmät uppoavat parhaiten! keep it up :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauskaa, että samaistuit noin mun kirjoitukseen, vaikka meilläkin lajit on aika erit olleet - niin nyt, kuin ennekin. ;)

      Kiitos, yritän aina välillä tehdä vähän syvällisempiä postauksia!

      Poista
  8. Loistava kirjoitus myös mun mielestä! Oon itsekseni pohtinut tätä "fitness/blogiposetusbuumia ja tullut siihen lopputulokseen, että ainakin osa (uusista) harrastajista hakee jonkinlaista hyväksyntää itselleen/keholleen. Blogin kuvien ja myös kilpailemisen kautta. Kelpaanko itselleni, kelpaanko muille? Ja samalla huomasin että luen tavattoman vähän tällaisia blogeja. Muutamaa luen silkasta mielenkiinnosta ja muutamaa ihan sen vuoksi kun sieltä takaa löytyy rautainen (ja itsevarma) ammattilainen.

    Ja samaa mieltä tuosta sun lauseesta että on hyvä olla omassa kehossa ja toteuttaa sillä niitä asioita joista nauttii. Itse löysin liikunnan uudelleen laihduttamisen kautta. Ensin liikuin kuluttaakseni kaloreita, pikkuhiljaa siitä tuli kivaa ja se vei mennessään, ja nykyisin liikun ihan silkasta liikkumisen ilosta! Ja mitä kuntosalijuttuihin tulee, niin jos mun pitäisi valita aerobisten tai lihaskuntoa kasvattavien lajien välillä niin valitsisin aerobiset ihan ehdottomasti! Mutta kun käsittääkseni lihaskuntoakin pitää tehdä kehittyäkseen aerobisissa lajeissa niin tehdään sitten. Samanlaista kipinää en vaan ole löytänyt mitä aerobisen kanssa.

    Kukin taaplaa tyylillään. Ehkä mä toivoisin eniten sitä että jokainen liikunnanharrastaja (oli se laji mikä tahansa) liikkuisi sen oman, aidon itsensä vuoksi ja iloksi, eikä kenenkään muun luomien paineiden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet oikeassa varmasti siinä, että noilla posetuskuvilla haetaan sitä hyväksyntää ja omaa paikkaa. Monet blogien aloittajat ovat olleet ehkä tyytymätömiä omaan kehoon ennen fitness-buumin tarttumista ja blogin aloittamista!

      Hei, meillä on aika samanlainen tarina. Minäkin aloitin liikunnan uudelleen, koska paino oli vähän noussut, ja aloin lenkkeillä. Yhtäkkiä huomasin pitäväni siitä ja nykyään liikun siis pelkästä inhohimosta liikuntaan. Ikinä en ole miettinyt syömisiäni niin, että laihtuisin tai panoni pysyisi samassa. Ruoka on mulle nautintoa siinä missä liikuntakin. Minä myös pyrin tekemään salilla aerobista tukevaa treeniä, enkä esim. edes hauista treenaa kovin usein. ;)

      Hyvä tuo viimeinen kappaleesi! Yhdyn siihen täysin! :)

      Poista
  9. Bannerille peukku!

    Ja sitten aiheeseen; Tää oli mun mielestä tosi hyvä teksti. Oon sun kanssa aika samoilla linjoilla monessakin jutussa. Kuten Pian postaukseen jo kommentoinkin, niin mua ne kuvat itsessään ei ärsytä tai edes herätä sen suurempia tunteita, jos ne pysyy hyvän maun rajoissa ja on edes jollain lailla totuutta mukailevia. Sen sijaan repeilen aina ihan täysillä niille kuville, joissa selkä on väännetty sen tuhannen notkolle, että saadaan aikaiseksi illuusio kunnon ghettobootysta ja samalla vähän kohotetaan olkapäätä ja jännitetään hauista ja hups, muistinkohan vielä tehdä duckfacet tähän päälle :D Todella luonnollista, jepjep... :D

    Oon kirjoittamassa tätä aihetta vähän sivuavaa postausta itekin, linkkaan sut sitten inspiraatioksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos peukusta! :)

      Heh, totta! joillain ne posetuskuvat ovat sentään luonnollisia eikä välisin yritetty saada itsestään sellaista esille, mitä ei ole! :D

      Sun tekstisi oli myös tosi hyvä! Jee!

      Poista
  10. Olen aika lailla samaa mieltä. :) Minäkään en todellakaan näytä juoksijalta - vielä vähemmän kuin sinä, mutta minullekin tärkeintä on se oma olo ja viihtyminen omassa kropassa.

    Ja täytyy sanoa, että tykkään enemmän elämänmakuisista treeniblogeista, sellaisista, joista näkyy muukin elämä kuin posekuvat ja palkkarit. :) Esimerkiksi sun blogi on tosi kiva, tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, viihtyvyys omassa kehossa on ykkösasia! Se heijastuu kuitenkin kaikkeen tekemiseen, niin liikunnassa kuin "vapaa-ajallakin" :)

      Kiitos paljon kehuista! ;) <3

      Poista
  11. Eipä mulla ole mitään lisättävää edeltäviin kommentteihin. Tahdon kuitenkin sanoa, että olen kanssasi samoilla linjoilla tässä(kin) asiassa. Kukin taaplaa tyylillään, mutta hyvä, että nostit tämän esille. Ei ole pakko käydä kuntosalilla sixpackin toivossa, jos itselle tulee parempi mieli kesäisestä pyörälenkistä. Olemme kaikki arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ajattelin kertoa vain oman näkökantani tänne kovin pinnallisten blogikirjoitusten keskelle! Kenenkään ei nimenomaan tarvitse näyttää fitness-kisaajalta tai yrittää näyttää muulta kuin on, vaan tärkeintä on, että löytää oman jutun elämään, josta nauttii! :)

      Poista
  12. Tän takia pidän sun blogista - meillä on samat arvot ja oot selvästikin elämysjuoksija, haet endorfiineja eikä haukkarin pyöreyttä. Sen takia pidänkin juoksusta, ei tarvi posettaa tai kytätä peilistä miltä hiukset näyttää treenatessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! :) Meillä tosiaan on samanlaiset arvot, ja meiningit! :) Toi oli hyvä.. juostessa ei vahingossakaan nää, kuinka hyvältä/kamalalta sillä hetkellä näyttää, eikä onneksi oo tarviskaan ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)