torstai 23. maaliskuuta 2017

Unelmista totta - huhtikuu Uudessa-Seelannissa!

Olen iät ja ajat puhunut matkasta Uuteen-Seelantiin. Haluan sinne kauniin luonnon keskelle, ajella paikasta toiseen campervanilla ja ihmetellä menoa maapallon toisella puolella. En ole koskaan kokenut paloa matkasta mihinkään muuhun maahan niin lujana kuin paloa Uuteen-Seelantiin. Jokin siinä monimuotoisessa saarivaltiossa vetää puoleensa, varmaankin ainutlaatuinen luonto. Kimmon kanssa ollaan yhdessä puhuttu matkahaaveista, ja aina esiin on noussut yhteisten haaveiden kohde, Uusi-Seelanti. "Sitten kun on aikaa, lähdetään sinne" ja "sitten joskus kyllä lähdetään.." toistuivat usein puheissamme. Vihdoin viime kesänä päätimme, että nyt loppuu sitten kun -puheet. Mikä meitä estää? Vihdoin taloudellinen tilanne sallii hieman hintavammankin matkan ja töistäkin saamme jo täydet lomat. Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä, joten nyt on kaikkein paras aika lähteä pidemmälle reissulle. Työpaikkamme tarjosivat mahdollisuuden pitää pidemmän loman sesongin ulkopuolelle, joten varasimme kesällä lentoliput tälle keväälle, johon tuntui olevan ikuisuus aikaa.

Ja nyt voin sanoa, että lähdemme reissuun 1,5 viikon päästä. Ihan hullua!!!


Lennämme pitkät lennot Helsingistä Aucklandiin parilla vaihdolla. Siellä olemme pari yötä ja kun pahin matkaväsymys on ravistettu harteilta, otamme vuokra-asuntoauton allemme. Liikkuminen asuntoautolla Norjan pakureissujen jälkeen tuntuu luksukselta, varsinkin kun meidän auto ei ole mikään aivan pienimmästä päästä. Hieman luksusta tämän reissun on tarkoitus ollakin, sillä ei sitä ihan joka vuosi lennetä toiselle puolelle maapalloa. Tai emme me ainakaan. Halusimme panostaa tähän reissuun kunnolla. Kiertelemme ensin Pohjoissaarta reilu viikon verran, tarkoituksena nähdä niitä kuuluisampia nähtävyyksiä Rotoruasta Tongariroon. Reissun toinen puolisko vietetään Eteläsaarella kokonaan road trippaillen. Palautamme auton vasta sinä päivänä, kun lentomme lähtee kotia kohti Christchurchista. Ehdimme kiertää Eteläsaarta parin viikon ajan. Suomeen olisi tarkoitus laskeutua vappuaattona.

En voi väittää, etteikö jännitä. Jännittää ihan hulluna. En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella, en ole koskaan ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä, en ole koskaan vuokrannut asuntoautoa, en ole koskaan ollut neljää viikkoa reissussa... Mulla on silti vankka usko siihen, että kaikki menee hyvin ja jos ei mene, niin sitten niin on tarkoitus. Elämys tulee varmasti olemaan suuri, ja sitä suurta seikkailua me lähdemme metsästämään. Maisemat tulevat varmasti olemaan ainutlaatuiset. Suunnitelmissa on patikointia ja tutustumista maahan muutenkin, mutta erityisesti maisemiin ja luontoon. Niin, ja matkakumppanini on kunnon Taru Sormusten Herrasta -fani, joten niitä paikkoja kolumme varasti myös läpi. Mutta en laita vastaan!



Jos sinulla on vinkkejä Uuteen-Seelantiin, otan niitä mielelläni vastaan! Mieluiten otan sellaisia vinkkejä, jotka eivät tule joka oppaassa esiin. Voit myös kertoa ne muutamat paikat, jossa on ihan pakkopakkopakko käydä sun mielestä! Kaikki pienimmätkin vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita.

Mikä on sun unelmien kohde? Onko se Uusi-Seelanti vai joku muu? Millainen reissu sulla on seuraavaksi suunnitteilla?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevät on polkujuoksijan juhla-aikaa + arvonta


Lumet sulaa, linnut laulaa, aurinko paistaa... kevät tulee kovaa vauhtia. Yleensä olen aina ihan innoissani tähän aikaa vuodesta, kun päivät alkavat olla pimeän aikaa pitempiä ja lämpötila on selvästi nousussa, mutta tänä vuonna tunnen pientä haikeutta alkanutta kevättä kohtaan. Hurahdin hiihtoon niin kovasti, että en millään tahtoisi viedä suksia vielä varastoon, vaikka todellisuudessa tiedän hiihtäneeni viime lauantaina tämän kauden viimeisen lenkkini. Sen verran heikossa kunnossa tykkilumilatukin alkoi olla, että nyt on aika siirtyä kesälajien puoleen. Oikeasti kevät on hieno juttu, ja parasta on se, kun luonto herää henkiin ja metsissä alkaa vihertää. Onneksi hiihdon tilalle on kesäkaudeksi tarjolla hienoja lajeja, kuten polkujuoksua ja suunnistusta.

Kevät on polkujuoksun juhla-aikaa. Polut tulevat lumen ja jään alta esiin ja pääsee nauttimaan upeista maisemista metsän siimeksessä. Pyrin maisemien ja alustan pehmeyden vuoksi juoksemaan viikottain metsässä varsinkin kesäaikaan, kun juoksua tulee harrastettua enemmän. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että pääsen tekemään polkujuoksulenkkejä kotioveltakin. Toki pieniä siirtymiä syntyy asfaltti- tai hiekkateitä pitkin, mutta pääpainon saa helpostikin poluille. Uskon, että monilla on mahdollisuus juosta polkuja pitkin niin tahtoessaan. Itse näen polkujuoksun mahtavana juoksualustana, jossa maaston vaihtelevuus tuo monimuotoisuutta ja lempeyttä juoksuun. Polkuja löytyy helposti jopa urbaanista ympäristöstä, kun lähtee vain katsomaan, mihin polun pää johtaa.


Kuva: Bodom Trail

Kevät on siinäkin mielessä kivaa aikaa, että juoksutapahtumat heräilevät talviunilta, ja tarjolla on muutakin kuin talvisarjoja. Suomessa tarjonta kasvaa koko ajan, ja myös polkujuoksutapahtumia syntyy koko ajan lisää. Trailrunning-sivuston kalenteri kannattaa laittaa muistiin, kun haluaa etsiä uusia tapahtumia juostavaksi. Polkujuoksutapahtumiin voi lähteä muutenkin kuin kisaamaan, esimerkiksi katsomaan maisemia ja tutustumaan uusiin reitteihin. Toki poluillakin voi juosta kovaa ja kilpaa, jos niin haluaa. Yksi polkujuoksulempparini on Bodom Trail, joka järjestetään Espoon Pirttimäessä Nuuksion kupeessa. Kyseessä on ainutlaatuinen ja iso polkujuoksutapahtuma Etelä-Suomessa. Tapahtuman erikoisuutena on, että juoksumatkan 12/21km voi valita lennosta ensimmäisen, 12 kilometrin mittaisen lenkin jälkeen, jolloin voi joko kaartaa maaliin tai uudelle kierrokselle. Mulla on ollut ilo osallistua tapahtumaan kolme vuotta peräkkäin joko juoksijana tai toimitsijana. Olen tänäkin vuonna mukana uudessa Bodom Team -tapahtumassa perjantaina työporukkani kanssa. Perjantaille on myös toinen kiva uutuus, Bodom Night, jossa pääsee juoksemaan tunnelmallisesti otsalampun valossa. Perjantain lähtöihin on vielä tilaa, joten kerää kaveriporukka ja suuntaa poluille silloin!

Mulla on nyt ilo ja kunnia arpoa loppuunmyytyyn Bodom Trailiin yksi osallistuminen. Bodom Trail kisaillaan siis 6.5.2017 Espoon Pirttimäessä, jossa tunnelma tulee varmasti olemaan huikea taas kerran. Jos haluat päästä mukaan juoksemaan, kommentoi tähän postaukseen tämän viikon aikana. Kerro minulle, miksi sinä haluat juoksemaan Bodom Trailille ja oletko aiemmin juossut poluilla tai polkujuoksutapahtumassa. Jätä postaukseen mukaan sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden. Arvon voittajan maanantaina, joten osallistumisaikaa on sunnuntaihin 26.3 klo 23.59 asti.  Toivon, että arvontaan osallistuvat vain ne, jotka oikeasti lähtisivät juoksemaan tapahtumaan, mikäli voitto osuisi kohdalle.

Ei muuta kuin arpaonnea kaikille tasapuolisesti! Ja iloista polkujuoksukevättä!! Nähdään poluilla! #kaveritPoluille

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirjan sivuni

Blogeissa on pyörinyt juoksukaverikirja, johon myös Hirveetä menoa -Marika kutsui minut mukaan. Haastetta on ollut mukava lukea, joten päätin tarttua siihen, vaikka en itseäni enää pelkästään juoksubloggaajaksi mielläkään. Mutta kysymykset olivat mukavia, ja sopivat kaltaiselleni monipuoliselle liikkujalle myöskin. Tässä siis oma juoksukaverikirjan sivu.

Kuka olet:

Olen Hanna, kohta 30-vuotias nainen parhaassa iässä ;) Web-ohjelmoija. Bloggaaja. Avovaimo. Ainoa lapsi. Luonnon kauneuteen ja kestävyysliikuntaan hurahtanut. Nautiskelija!


Nuuksiossa juoksunautintoa


Missä päin vaikutat:

Juureni ovat vahvasti Turun seudulla, mutta nykyisin vaikutan pääkaupungissamme Helsingissä. En kuitenkaan pidä itseäni "stadilaisena", vaan lähinnä olen tänne päätynyt ja parasta nykyisessä asuinpaikassani on vehreä luonto ja meri betonihelvetin ympärillä :D No okei, kyllä täällä on myös paljon tapahtuma- ja aktiviteettitarjontaa, mikä on hienoa.

Mitä teet työksesi:

Olen ohjelmoija, ja samalla työnkuvaani kuuluu myös asiakkaiden tarpeiden kartoitus ja siihen perustuva ohjelmistosuunnittelu.

Mitä harrastat:

Liikuntaa monessa muodossa. Varsinkin kestävyysliikunta on lähellä sydäntäni ja toki pallopelit myös, joita olen pelannut pienestä pitäen. Muita harrastuksia ei oikein ole, mutta toki bloggaamisen, ja leffojen katselun voi kai vähän laskea harrastukseksi, vaikka enemmän ne ovat sellaista epäsäännöllistä vapaa-ajan viettoa.

Mitkä on lempilajisi:

Kesälajeista suosikkini on suunnistus ja talvilajeista nykyisin hiihto! Sitten tykkään toki juosta, ja varsinkin pitkät polkujuoksulenkit ovat mieleeni. Pallopeleistä salibandy on mun juttuni.


Hiihtoa auringonlaskun aikaan


Lempiruokasi:

Mä rakastan hyvää ruokaa ja se onkin yksi mun suurista nautinnoista elämässä. Monipuolinen ja kasvispainotteinen arkiruoka on niin hyvää, mutta pakko sanoa että ihan lemppariruoka on tuoreista sienistä tehty kastike tai kermainen keitto ;) Saa niin harvoin!!

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit:

Mä olisin varmaan Inovin X-talon. Aluksi hiukan kova ja epämukava, mutta kun pääsee sinuiksi kengän kanssa, on se mukava ja luotettava kumppani niin ylä- ja alamäissä sekä rosoisellakin polulla. Kun on hyvää baanaa, voi sen kanssa rullatella iloisesti eteenpäin!


Inov8 X-talonit tositoimissa


Kerro lempparikisasi jos sellaisia on:

Suomessa Pohjoisen NUTSin kisat, niin Karhunkierros kuin Pallaskin ovat hienoja tapahtumia. Etelä-Suomen helmiä ovat Bodom Trail sekä Nuuksio Classic :) Mielestäni parhaissa tapahtumissa on hieno tunnelma, pääsee näkemään upeaa luontoa ja kaikki kanssajuoksijat tsemppaavat toisia sen sijaan että kisailisivat toisia vastaan! Toki pakko mainita, että kaikkein hienoin tapahtuma Suomessa on kuitenkin Jukolan viesti.

Mikä on paras juoksutuloksesi:

No, millä mittapuulla? Strategiset juoksijan mittani ovat: maraton 4.19, puolimaraton 1.56 ja kymppi 50.50. Moneen vuoteen en ole juossut ennätyksen kiilto silmissä, vaan juoksusta nauttien. Siksi paras juoksutulokseni on varmaan ollut ne kaikki itseni ylittämiset, kun olen päässyt maaliin pitkistä maastosuorituksista hyvävoimaisena sekä tietysti ensimmäinen maraton vuonna 2011 Espoon Rantamaratonilla aikaan 4.23 :) Sen jälkeen tulokset ovatkin jääneet toissijaisiksi ja nykyisin metsästän tapahtumista elämyksiä!


Trolltungan hienot näkymät Skjeggedaliin vaativat 11km patikoinnin vuoristossa edes takaisin!


Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi:

Olen kokenut muutaman äärimmäisen hienon hetken nuorena salibandyssa, joista kaikista upeinta on ollut ensimmäinen Suomenmestaruus B-tytöissä kotikentällämme Turussa. Sitä voittoa oli haettu monta vuotta! Kylmät väreet menevät vieläkin kun muistelen tapahtumaa.

Nykyään kaikkein palkitsevinta on liikkua vuorilla ja jaksaa hyvävoimaisena suuriakin korkeuseroja. Niinä hetkinä kun valloitan upeita maisemia omin jaloin, olen maailman onnellisin siitä, että harrastan liikuntaa ja jaksan! Yksi mieleenpainuneimmista elämyksistä on ollut Teiden valloitus aamulla ennen auringonnousua. Huikeeta!

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana:

Pitkäkestoisissa suorituksissa korostuvat omat vahvuuteni liikkujana sekä periksiantamattomuus. En myöskään lannistu pienistä vastoinkäymisistä, vaan yritän aina hymyssä suin jatkaa mahdollisimman pitkälle :) Olen myös melko rohkea ja uskallan mennä esim. suunnistuksessa alas ja ylös paikoista, jotka eivät ole niin helppoja! Myös monipuolisuus ja innostuneisuus ovat vahvuuksiani.


Teiden huippu aamun sarastaessa


Entä heikkoutesi:

Nopeus, kiihtyvyys ja ketteryys. Heh, kaikki josta olisi hyötyä esimerkiksi sählykentillä.. hih!

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen:

Minä lukisin, koodailisin omia projekteja, bloggaisin, katsoisin enemmän sarjoja ja leffoja sekä viettäisin aikaa läheisteni kanssa. Ja joo, nukkuisin myös enemmän! :)

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen:

Liikunnan suhteen suurimmat haaveeni ovat siinä, että saisin liikkua mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvävoimaisena. Tahdon että liikunta kantaa läpi elämän. Juoksun suhteen minulla ei ole sen kummoisempia haaveita, mutta voisin sanoa, että haluaisin kuluttaa juoksutossuja mahdollisimman monissa maissa ja erityisesti monien maiden metsissä, vuorilla ja poluilla! :)


Espanjan aurinkorannalla juoksemassa


Missä maassa haluaisit juosta:

Monissakin maissa. Sanotaan nyt vaikka, että Uudessa-Seelannissa. ;)

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten:

Hannah Enjoyer!

Mä en nyt haasta ketään, mutta vastaile blogin kommentteihin, jos tekee mieli. Olisi kiva tietää, millaisia juoksukavereita siellä ruudun toisella puolella on. Mikä on sun mieleenpainuvin liikuntahetkesi? Mitkä on sun vahvuudet ja heikkoudet liikkujana? Mistä tapahtumista tykkäät?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevään tuntua

Hei hei, mitä kuuluu? :) En ole hetkeen ennättänyt blogiin kirjoittelemaan, kun sairasteluviikon jälkeen innostuin ulkoilemaan päivittäin ja lisäksi viikonloppu tuli vietettyä kotikonnuilla ystäviä ja perhettä moikkaillen, eikä silloin oikein aika riitä koneella roikkumiseen. Niin se vaan on jo maaliskuukin pitkällä. Helmikuu hurahti ohi nopeaa vauhtia, ja itse olen nauttinut suunnattomasti valon lisääntyvästä määrästä. Vaikka kieltämättä pientä väsymystä onkin ilmassa pitkän lomattoman jakson vuoksi, niin silti helmikuu on ollut huomattavasti helpompaa aikaa kuin pari edellistä kuukautta. Osasyynsä energiseen oloon on varmasti ollut hiihtoinnostuksella ja talvisilla keleillä sekä jollain hassulla tavalla myös sillä sairasteluilla. Vaikka harmitti maata kotona viikon flunssaisena, oli se oikea aika pysähtyä lepäämään. Flunssan vuoksi minulta jäi väliin yksi salibandyjoukkueemme sarjaturnaus sekä suunniteltu viikonloppureissu Kuopioon Satun luokse, mutta sellaista tämä elämä on. Aina ei voi suunnitella asioita etukäteen ja loppujen lopuksi uskon, että sairasteluillakin on tarkoituksensa. Minä sain sen myötä levätä monta päivää tekemättä mitään järkevää ja olla ajattelematta työasioita. Flunssan aikana Helsinkiä hemmoteltiin mahtavilla talvikeleillä, ja tekikin todella vaikeaa pysyä sisätiloissa. Sisätiloissa pysytteleminen kuitenkin kannatti ja viikon lepäämisen jälkeen tauti oli lähestulkoon selätetty.


Vaikka tällä hetkellä tuulee niin, että ikkunat humisee ja lunta tulee vaakasuorassa, on viime aikoina nautittu melko keväisistä keleistä. Varsinkin Turun seudulla ei juuri lunta ollut, joten oli keväinen tunne auringon paistaessa ja asfaltin pilkottaessa hiekoitussoran alta. Kevättalvi on hienoa aikaa, kun auringon lämmön voi aistia ensimmäistä kertaa kasvoilla ja valoisuuden sekä päivän pidentymisen voi aistia päivä päivältä enemmän. Aamuisin ei ole enää ollenkaan pimeää, kun lähtee töihin ja työpäivän jälkeen ehtii hyvin nauttia vielä ilta-auringosta, niistä kauneimmista säteistä. Tykkään myös hirveästi lumisista keväistä, ja olen onnellinen että vielä on edes vähän saatu nauttia lumesta täällä Helsingissäkin. Aurinkokin tuntuu vielä paljon kirkkaammalta, kun se heijastuu lumesta moninkertaisena eteenpäin.

Hiihtoinnostus ei ota laantuakseen, eikä tarvitsekaan. Luistelusuksien hankinta on ollut yksi parhaista päätöksistä vähään aikaan, sillä niin paljon iloa ne ovat mulle tuoneet. Hiihto pääsee ihan uusiin ulottuvuuksiin vauhdikkaamman tekniikan ansiosta, ja olen täysin sitä mieltä, että vapaan tyylin hiihto on enemmän oma juttuni. Nyt olen saanut kovasti varmuutta suksilla oloon, ja olen uskaltanut jo hieman isompiinkin mäkiin. Tykkään laskea mäet latua pitkin vain silloin, kun olen täysin varma niiden kunnosta tai kun ei ole jyrkkiä mutkia. Ladun vieressä pystyn kontrolloimaan vauhtini ja linjani paremmin, ja olen todella oppinut nauttimaan pitkistä laskuista. Onneksi täällä Helsingissä on päässyt hyville baanoille Paloheinän metsäladuilla ja pelloilla ja luonnon lunta on riittänyt suksien alle. Seuraavaksi tarkoituksena on suunnata uusille laduille, esimerkiksi Oittaalle tai Petikkoon. Turun suunnilla on ollut tyytyminen tykkilumeen, mutta ladut sekä Nunnavuoressa että Haukkavuorella ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että melko lyhyen lenkin kiertäminenkään ei ole haitannut. Vai onko kyse sitten kuitenkin siitä hiihtoflow'sta, jonka olen vihdoin saavuttanut? :)


Hiihtoinnostuksen vallassa olen seurannut silmä tarkkana Lahden MM-kisoja varsinkin hiihdon osalta. Suomen joukkue venyi huikeisiin suorituksiin ja elin mukana kotisohvalla koko kisarupeaman ajan. Urheiluun kuuluu niin pettymyksen tunteita kuin ilon hetkiä, ja onneksemme saimme kokea kummatkin ääripäät. Parisprintissä harmitti niin paljon Iivon ja Mustin puolesta, kun norjalainen kaatui Niskasen syliin. Pronssi tuntui siinä kohtaa menetetyltä, joskin hienolta palkinnolta silti. Sen sijaan erityisiä väreitä ihollani koin Matti Heikkisen mahtavan 50 kilometrin vapaan hiihdon aikana ja jälkeen, kun kerrankin tuntui, että suomalainen ei taivukaan lopussa. Pronssi oli todella ansaittu! Iivo Niskasen ylivoima 15 kilometrin perinteisellä hiihtotavalla oli tietysti upeaa, kuten myös Krista Pärmäkosken taistelu Marit Björgeniä vastaan yhdistelmäkilpailussa. Hienoa on nähdä taisteluilme suomalaisten kasvoilla ja kansan tsemppi takana! Penkkiurheilija olen ollut oikeastaan aina, mutta kyllä tällä kertaa hiihtokisat kiinnostivat taas piirun enemmän, kun on itsekin tullut tänä keväänä ladulla vietettyä aikaa.


Palautuspulla(t) ... :D

Tästä eteenpäin on mahtava jatkaa kohti kesää, sillä päivä sen kun pitenee! Kevät tietysti tuo lajivalikoimiin muutoksia, kun hiihto jää tauolle, mutta ei mene kovinkaan kauan, kun pääsee taas suunnistamaan. Parasta ulkoliikunnassa onkin vaihtelut vuodenaikojen mukaan. Juoksukunto mulle on vähän arvoitus, kun sitä en ole juuri tässä viime aikoina kovin paljon tehnyt. Mutta eiköhän sekin lähde taas sujumaan, kun hiihto jää vähemmälle. Mulla on joitain tapahtumia tulossa juoksussa tässä keväällä, ja niistä aion kertoa tulevissa postauksissa. Kevään ensimmäinen tapahtuma on ihan spesiaali, sillä se on vuoristokisa ja juostaan ihan muualla kuin täällä Suomessa. Lupaan avata myös tulevaa reissuamme seuraavissa postauksissa, sillä huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia!

Millaisia kevät kuulumisia sulla on? Joko ekat juoksulenkkarit on kulutettu puhki vai oletko harrastanut muita lajeja? Milloin sä starttaat kisakauden? :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ulkoilmaihminen

Mä olen tässä jo viikon verran käytännössä maannut sisällä flunssan kourissa. Perustauti on vetänyt naisen voimat pois ja viime päivät olen vain lepäillyt ja katsonut telkkaria. En muista koska minulla olisi viimeksi ollut kuumetta, ehkä vuoden 2013 Tukholman maratonin jälkeen, joten en muistanutkaan kuinka inhottavaa tämä sairastelu on. Yleensä flunssani ovat veroittaneet vain muutaman päivän, mutta nyt lepoa on kestänyt jo kokonaisen viikon. Olen toki onnellinen siitä, kuinka vähän olen viime vuosina sairastellut, mutta ei se silti vähennä harmitusta juuri tämän flunssan kohdalla. Varsinkin kun tälle viikolle on osunut talvisimmat kelit mitä tänä vuonna on ollut tarjolla täällä eteläisessä Suomessa. Hiihtoinnostuksen vallassa on ollut kerrassaan masentavaa pysyä sisällä, mutta ei näille taudeille mitään voi.


Tänään aamupäivällä olotila koheni sohvalla maatessa, ja päätimme lähteä pienelle kävelylle ihastelemaan talvista auringonpaistetta. Olin niin onneissani raittiista ilmasta ja lämmittävästä auringosta kasvoilla, että aloin pohtimaan sitä, kuinka ulkoilmaihminen olen. En voi kuin hämmästellä niitä ihmisiä, jotka eivät halua mennä ulos harrastamaan tai ulkoilemaan hienoilla keleillä. Toki tietyt harrastukset vaativat sisätiloja, mutta itse ainakin kaipaan raitista ilmaa säännöllisesti. Käyn yleensä aina ennen sisätilaharrastuksia ulkona, jotta saan nauttia myös ulkoilmasta. Huomaan myös, että osa harrastuksistani ovat muovautuneet kausiulkoilujen mukaan; talvella hiihtoa ja kesällä suunnistusta. Kausilajien myötä pääsee nauttimaan koko ulkoilun lajikirjosta ja vuodenaikojen vaihtelusta.

Totesin vajaa tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen, kuinka suuri vaikutus mielialaani ulkoilulla onkaan. Olin kuin uusi ihminen pienen happihyppelyn jälkeen. En voi kuin kannustaa kaikkia ihmisiä lähtemään ulos. Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, vaan ainoastaan nauttia ulkoilmasta, hengittää raittiin ilman energiaa keuhkoihin ja antaa päälle tuuletusta. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä vapaaehtoisesti makaamaan koko illaksi, ainakaan joka iltana. Mä nautin kaikenlaisesta ulkona olemisesta. Kai rakkaus ulkoiluun on syntynyt minuun jo nuorena, kun ollaan paljon liikuttu ulkona ja veneilty kesäisin. Me hyödynnettiin Kimmon kanssa pari viikkoa sitten Kaitalammelta löytyvää nuotiopaikkaa ja lähdettiin ulos syömään. Suomessa on lukuisia kaupunkien, kuntien tai Metsähallituksen ylläpitämiä tulentekopaikkoja, jonne voi hyvin lähteä myös talvella evästelemään. Ruoka ei ikinä maistu missään niin hyvältä kuin ulkona syötynä. Talvella retkeillessä kannattaa muistaa laittaa lämmintä päälle ja ottaa istuma-alusta mukaan. Jälkkäriksi nautittiin kuumaa kaakaota, joka maistui erityisen hyvältä juuri talvella.




Ulkoilusta voi siis nauttia monella tapaa. Rauhallisesti, vauhdikkaasti. Jalkaisin, suksilla, pulkkaillen. Pelaillen, uiden, Luistellen, syöden. Tunnelmoiden, luontoa hämmästellen, hengaillen. Yksin, seurassa. Metsäpoluilla, lähiympäristössä, kaupungilla, puistoissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen voi tehdä ulkona mitä ikinä haluaakin. Tärkeintä on mielestäni mennä säännöllisesti ulos, hengittää raitista ilmaa ja kerätä energiaa luonnosta. Talvellakaan ei kannata pelätä ulkoilua tai kylmyyttä, sillä oikeanlaisilla varusteilla ja asenteella talvestakin voi nauttia yhtälailla kuin kesäkeleistäkin.

Oletko sä ulkoilmaihminen? Mitä kaikkea tykkäät tehdä ulkona? Onko ulkoilmaliikuntaharrastukset sun juttusi?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Ryhmän voima: Bodom Team & Jukolan viesti

Arvatkaas, mikä on varmin tapa innostaa uusia ihmisiä liikunnan tai uusien lajien pariin? No mennä heidän mukaansa kokeilemaan niitä. Tuskin itse olisin hurahtanut suunnistukseen, jos kaveri ei olisi kysynyt mua mukaansa. Ptkiä lenkkejä on kiva tehdä kavereiden kanssa, koska se on mukavaa ja aika menee kuin siivillä. Jos taas joku on alottamassa vaikka saliharrastusta, on hänestä varmasti mukavaa saada kokoneempi kaveri mukaan näyttämään hyviä liikkeitä ja antamaan vinkkejä ja tsemppiä. Yksi hyvä keino saada kavereita liikunnan pariin, on yllyttää heitä osallistumaan samoihin tapahtumiin itsesi kanssa! Tällaisia hyviä vaihtoehtoja on erillaiset viestit tai porukkailmottautumiset. Minä päätin yllyttää ihmisiä mukaan lempparilajien polkujuoksun ja suunnistuksen pariin.


Bodom Trailin tunnelmaa 2016

Polkujuoksun kevään helmi Etelä-Suomessa on Bodom trail -juoksutapahtuma, jossa olen joka vuonna ollut mukana joko juoksemassa tai talkooporukassa. Bodom Trail kisaillaan toukokuussa Nuuksion kupeessa, Espoon Pirttimäessä. Polut ovat kauniita, isoja ja pieniä, kallioisia ja juurikkoisia ja maisemat ovat kaikkiaan kauniit. Bodom Trailin tunnelma on iloinen ja lämmin ja kaikesta huokuu se, että poluille on tultu ennen kaikkea nauttimaan. Bodom Trailin päämatka lauantaina on jo loppuumyyty, mutta tapahtuma laajeni täksi vuodeksi, jotta halukkaille olisi enemmän lähtöpaikkoja. Perjantaina on kaksi lähtöä, joihin on vielä runsaasti tilaa: yrityksille ja ryhmille tarkoitettu Bodom Team ja illan pimeyden laskeutuessa Bodom Night, jossa päästään otsalamppujen valossa juoksemaan metsäpoluille. Mielestäni tämä uudistus todella tervetullut ja houkuttelee varmasti taas uusia innokkaita juoksijoita myös polkujuoksun pariin.


Venlojen tiimimme onnistuneen viestin jälkeen 2015

Minä sain hyvän idean ja ehdotin työkavereille, että eiköhän oteta ja lähdetä viettämään toukokuista päivää Pirttimäkeen. Työnantajammekin innostui, ja lupasi kaikille halukkaille osallistumisen Bodom Team -kisaan. Tuohan on joukkuekisa, mutta miellyttävää siinä on se, että vain neljän parhaimman juoksijan tulos vaikuttaa joukkueen yhteiseen tulokseen, joten se kannustaa myös heikompia juoksijoita ja kaltaisiani nautiskelijoita mukaan tapahtumaan, kun omalla panoksella ei olekaan niin suurta merkitystä joukkueen menestymiseen. Minä sain houkuteltua meidän toimistolta 12 hengen porukan mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolet toimistoltamme on juoksemassa Bodom Teamin 10 kilometrin polkujuoksua 5. toukokuuta. Aivan mahtavaa!! Mukana on todella kovia juoksijoita, mutta ennen kaikkea taisin saada houkuteltua poluille kymmenkunta uutta kokeilijaa. Olen siis kertakaikkiaan innostunut, että saan esitellä mahtavaa juoksumuotoa kollegoilleni. Kerää sinäkin vähintään neljän hengen joukkue kasaan työ-, koulu- tai kaveriporukasta, ja tulkaa mukaan Bodom Teamiin!

Toinen tapahtuma, johon sain kerättyä pourkan kasaan, on Jukolan viesti. Meillä on vakioporukka Venlojen viestiin, jonne suuntaamme taas porukalla, mutta Jukolan pääviestissä olen ollut vain kerran kaverini joukkueessa. Heillä ei tänä vuonna ollut tilaa, ja itse asiassa halusin kerätä todella oman joukkueen Jukolaan, jotta Kimmokin pääsee kokemaan Jukolan metsän puolellakin. Olin alunperin ajatellut että suunnistuksesta innostuneet ystävämme lähtevät mukaan Jukolaan, mutta lieko Joensuu liian kaukana vai epälyttikö omat taidot vielä, kun oikein kukaan ei uskaltanut lähteä mukaan. Hmm, mistä saatais viisi henkeä lisää porukkaan? No, blogin lukijoista tietenkin! Siellä ruudun takana moni on kertonut innostuksesta suunnistusta kohtaan, joten ajattelin, että varmasti joku haluaa lähteä mukaan. Aluksi innokkuutta oli jo melkein yli yhden joukkueen tarpeisiin, mutta sitoutuneesti mukaan innostui kolme lukijaa: Eveliina, Katja ja Katju. Jee! Lisäksi Venlajoukkueemme vankka aloittaja Ellu on luvannut avata myös Jukola joukkueemme suorituksen. Nyt on enää yksi paikka vapaana, ja siihenkin on jo mahdollinen varajuoksija tarjolla. Mä olen ihan häkeltyneen onnellinen tästä ryhmän voimasta! Kuinka hienosti saimme joukkueen kasaan ja moni halukas sai nyt paikkansa tuonne suunnistuskesän ehdottomaan kohokohtaan! WAU ja kiitos, sanon mä! :)


Louna-Jukolassa 2015 Venlojen osuudelle lähdössä

Mä kannustankin nyt kaikkia muitakin keräämään lähistöltä yllytyshulluja kavereita johonkin kivoihin liikuntatapahtumiin! Porukalla on kiva heittäytyä ja kokeilla jotain täysin uutta! Vuonna 2014 kun me osallistuimme Venlojen viestiin, se oli meille kaikille uusi kokemus. Aina täytyy kokea se ensimmäinen kerta, jos haluaa uusia kokemuksia ja elämyksiä. Haastakaa itsenne ja kaverinne, siitä tulee kivaa!

Kuinka moni on mukana joko Bodom Teamissa tai Jukolan viestissä? Vai oletko yllyttämässä kavereitasi johonkin muuhun tapahtumaan, mihin? 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Luisteluhiihdosta uusi laji repertuaariin


Minusta on voinut olla aistittavissa viime aikoina ihan uudenlaista innostusta hiihtoa kohtaan. Innostuksen syitä on monia, kuten yllättävät talvikelit Helsingissä, kauniit iltapäivän auringonlaskut, luisteluhiihdon kurssilla käynti ja viimeisenä muttei vähäisimpänä uusien suksien osto. Viime hiihtopostauksessa pohdin uusien suksien ostamista, kun innostuin niin kovasti luisteluhiihdosta. Mä päädyin lähtemään kaupoille. Ehkä hiihtokaudet täällä etelässä ovat kovin lyhyitä ja epävakaisia, mutta innostuin niin paljon hiihdosta, että halusin panostaa uusiin suksiin. Kestävätpähän sukset sitten kauemmin, jos kaudet ovat lyhyitä, heh. Ja sitä paitsi, tykitetyt ladut ovat yleensä tehty mäkisiin maastoihin, ja niissä juuri en ole tykännyt pertinteisellä hiihtotavalla hiihtää. Pertsailu vaatii varsinkin ylämäissä täydellistä tekniikkaa ja pitoa, jotta hiihto on miellyttävää. Luisteluhiihdossa saa paljon puutteita anteeksi sisulla - sen kun potkii menemään mäessä kuin mäessä!

Lähdin hiihtokaupoille reilu viikko sitten perjantaina, ajatuksena ostaa luisteluhiihtosukset ja koko paketti. Menin erääseen isoon urheiluliikkeeseen ja sain hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Tiedustelin eräästä Fischerin suksipaketista, joka oli aiemmin ollut tarjouksessa, mutta ei ollut enää. Sain kaveriltani Annalta vinkin, että voisivat olla hyvät sukset mun tarpeisiin. Myyjä lupasi mulle ne sukset siteiden ja monojen kanssa siihen hyvään pakettihintaan, joten päätin ostaa ne pois. Ostin lisäksi melko edulliset sauvat ja otin lisäksi vielä voitelupaketin uunituoreille suksille. Hain sukseni seuraavana päivänä lauantaina, ja lähdin heti hiihtämään pienen lenkin, säästellen rogainingia varten.


Uudet vermeet!

Hiihtäminen omilla suksilla ja ennen kaikkea hyvillä monoilla oli heti aivan parasta. Pääsin nopeasti rytmistä kiinni, kun päädyin hiihtämään Paloheinän peltoladuille, joissa ei suuria mäkiä ole. Tasaisella on hyvä harjoitella hiihdon perusteita ja rytmitystä. Huomasin jo huomattavaa kehitystä ensimmäiseltä hiihtolenkiltä ja olin ihan onneissani kuinka nopeasti suksilla voi edetä. 11 kilometriä 55 minuuttiin, ja olin vasta toisella hiihtolenkillä vapaalla tyylillä. Vautsi! Vauhdin hurmassa taitaa piileä yksi luisteluhiihdon hienous - minä kun en kengillä pääse samoihin vauhteihin ainakaan yhtä rennosti! Huomaan näin alussa myös, että jokaisella lenkillä tulee kehitystä vauhtien, tekniikan ja tasapainon suhteen. Hiihtäminen on todellakin kivaa! Lauantaina kävin Annan kanssa hiihtämässä Nummelanharjulla, ja Anna neuvoi minulle luisteluhiihdon tekniikoita. Tasaisella lentokentän lenkillä tajusin Mogrenin tekniikkaa, ja olisikin ilo päästä opettelemaan sitä enemmän. Muuten hiihdän kuokkaa, joka tuntuu tulevan kuin luonnostaan. Luisteluhiihdossakin riittää siis opittavaa, joten mielenkiinto pysynee yllä vielä pitkään. Uskalsin Annan kanssa myös kilpaladun puolelle, mutta kaaduin ekaan mäkeen. Alamäkihiihto onkin ehkä se osa-alue, joka kaipaa eniten hiomista...



Paloheinässä after work -lenkillä <3

Hiihtäen pääsee hienosti kosketuksiin luonnon kanssa. Toisaalta voisi luulla, että reittien rajoittaminen ajettuihin latuihin ja baanoihin ei veisi luonnon keskelle, mutta toisin on. Mielestäni talviaikaan hiihtäminen luonnonlumilla on todella sitä, että ollaan luonnossa. Ladut menevät jäällä, metsän keskellä, pelloilla ja jopa Helsingissä unohtaa välillä olevansa aivan asutusalueiden vieressä - varsinkin seuratessa upeaa väriloistoa taivaalla työpäivän jälkeen! Voin vain kuvitella millaista hiihtäminen on Lapissa! Siitä aion kyllä ottaa selvää viimeistään ensi talvikaudella, näin olen päättänyt. Olen vain kerran elämässäni ollut Lapissa talvella, ja siitäkin on vuosia aikaa. Nyt on korkea aika pistää tuo haave toteen.

Hiihto niin perinteisellä kuin vapaallakin hiihtotyylillä on tervetullut lisä omaan lajirepertuaariin. Juokseminen ainoana liikuntamuotona on melko yksipuolista ja minun mielestäni myös tylsääkin. Harrastamalla monipuolisesti eri lajeja, en kyllästy mihinkään, vaan nautin jokaisesta liikuntakerrasta. Kesällä suunnistus ja työmatkapyöräily kulkevat hienosti juoksun rinnalla, ja talvella voi sitten hiihtää, pelata salibandya ja käydä vaikka salilla hiukan normaalia useammin... tai sitten ei, en minä ainakaan malta näillä upeilla keleillä pysyä sisällä! Olen ollut muutaman päivän flunssassa, ja on ollut äärimmäisen vaikeaa katsoa kauniita kevättalven kelejä ikkunan läpi. No, josko loppuviikosta pääsisi taas kevyen liikunnan pariin...


Nummelanharjun maisemia

Oletko sinä kokeillut luisteluhiihtoa? Harrastatko ylipäätään hiihtoa juoksun rinnalla tai päälajina? Onko sinulla antaa jotain tekniikkavinkkejä minulle? :)