tiistai 9. toukokuuta 2017

Syksystä kevääseen

Heippa tänne! Onko täällä enää ketään?

Huhtikuu meni reissussa Uudessa-Seelannissa ja sitten koitti toukokuu. Paluu arkeen, uuden nimen kanssa olemisen opettelua, töissä uusia kuvioita ja haasteita sekä asennoituminen Uuden-Seelannin upeasta syksystä Suomen ankeaan kevääseen. Blogi jäi siinä sivussa päivittämättä ja mitä pidemmäksi tauko venyi, sitä helpompi oli olla poissa. Kuinka paljon enemmän onkaan aikaa muuhunkin tekemiseen, kun ei istu nenä kiinni läppärissä iltaisin. Aloin todella melkein tottua blogittomuuteen, mutta jokin veti mut takaisin. Mä nautin siitä, että saan blogissani jakaa sitä liikunnan aitoa riemua, uusien innostusten hehkuttamista sekä arjen pienien oivallusten tajuamisen iloa. Tahdon vain sanoa, että elämän ei tarvitse olla niin suorituskeskeistä, vaan kaikkea on hyvä tehdä sydämen ääntä kuunnellen. Siltikin vielä tällä hetkellä mietin blogini olemassaoloa ja muotoa, joten älkää ihmetelkö, jos blogi pysyy hiljaisena. Saatan hyvinkin pitää vielä taukoa, tai kuka tietää, lopettaa kokonaan. Yritän tässä asiassa nyt kuunnella sisintäni, ja toimin niinkuin parhaaksi näen. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan blogia ja vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa, mutta kaikkeen ei vain aika tahdo riittää.


Matka oli upea, uskotte varmaan! Neljän viikon irtaantuminen kaikesta arkisesta tekee todella hyvää. Uusi-Seelanti on kaikkeudessaan mahtava maa; siellä on siistiä ja ystävällistä porukkaa ja maisemat ovat parhaimmasta päästä, joita olen koskaan nähnyt. Aktiviteettejä, vaellusreittejä ja yleistä tekemistä riittää ja sanoisin sen olevan aktiiviselle ihmiselle unelmien matkustuskohde. Me kiertelimme campervanilla ympäri maata käyden molemmilla pääsaarilla. Kaikki luonto oli niin upeaa, koskematonta ja vehreää. Kaupungeissa emme niin viettäneet aikaa, vaan keskityimme ihailemaan luonnon lumoa. Ja kävimme myös useammassa Taru Sormusten Herrasta -kuvauspaikalla, sillä tuo toinen puoliskoni on melkoinen fani ;) No, ei haittaa, sillä kuvauspaikoiksi on löydetty hienoja paikkoja. Tuskin olisimme ajaneet vaikeaa hiekkatietä 25 kilometriä suuntaansa nähdäkseen pienen Mount Sundayn kukkulan isojen vuorien ympäröimässä laaksossa, jollei kukkulaa tunnettaisi paremmalla nimellä Edoras. Lopulta tuo paikka oli yksi hienoimpia, joita näimme 3,5 viikon kiertelyn aikana. Uudesta-Seelannista olisi kerrottavaa toisaalta vaikka kuinka paljon, ja toisaalta taas en oikein osaa kertoa mitään.

Pitkän reissun jälkeen oli huikeaa palata myös takaisin Suomeen. Täällä on perheet, ystävät, työt ja arki - siis kuitenkin ne tärkeimmät palaset elämää. Elämä Rouvana ei ole yhtään hullumpaa sekään. Koko honeymoon meni pienessä vaaleanpunaisessa kuplassa, ja edelleen on vain niin sanomattoman onnellinen olo. Mietin ennen häitä, ettei naimisiinmeno tule muuttamaan mitään. Eikä se tavallaan ole muuttanutkaan. Pakko silti myöntää, että yhteenkuuluvuuden tunne on kasvanut entisestään, nyt kun olemme kuitenkin aviopuolisoja toisillemme, pieni perhe siis.


Vaikka kevät vielä tekee kunnolla tuloaan, kolkuttelee kesä jo ovella. Suunnistuskausi starttasi osaltani viikko sitten ja tänään kävin toisilla rasteilla tänä vuonna. Jukola häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Juhannuksena menemme taas ystäväporukan kanssa Saimaan rannalle, ja se jos mikä saa hymyn huulille. Mulla on sellainen kutina muutenkin, että kesästä on tulossa upea! Ja kesän jälkeen pääsenkin palaamaan syksyyn, lempparivuodenaikaani. Mikäs tässä ollessa, valmiissa maailmassa :)

Mitä teille kuuluu? :) Onko toiveita blogini suhteen tai postaustoiveita esimerkiksi reissusta? 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tahdon


Kuva: Jukka Kiiski


Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

(Zen Café: Todella kaunis)

Lauantaina 1.4 sanoimme toisillemme tahdon. Tilaisuus oli hyvin intiimi ja paikalla olikin vain meidän perheemme ja lähimmät yhteiset ystävämme. Vieraat luulivat tulevansa minun yllätyssynttäreilleni, sillä täytänhän tänään 30 vuotta. Kaikki meni kuitenkin suunnitelmiemme mukaan, ja me pääsimmekin yllättämään vieraat täydellisesti! Kukaan ei tainnut oikeasti arvata, mistä juhlassa oli todella kyse. Vihkiminen olikin hyvin tunnelmallinen; selkiemme takaa kuului niiskutusta, kun kukaan ei ollut osannut varautua tilaisuuden luonteeseen. Ilta oli kuitenkin aivan täydellinen ja täynnä onnea ja iloa, naurua ja kyyneleitä. Olemme äärimmäisen kiitollisia kaikista ihmisistä ympärillämme ja oli etuoikeutettua juhlia tärkeää päiväämme niin, että paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, joista jokainen näytti avoimesti kuinka onnellisia ovat meidän puolestamme.

Kiitos myös kaikista onnitteluista, joita on sadellut niin Facebookiin kuin Instagramiinkin. Nyt paljastan suuren uutisen myös tänne blogiini. Vihdoin aiheesta saa puhua! On ollut vaikeaa pitää kaikkea salassa pitkän aikaa, mutta kaikki oli sen vaivan arvoista.

Nyt blogini hiljenee huhtikuun ajaksi, sillä päivitän tätä Lontoosta, josta jatkamme matkaa kohti Uutta-Seelantia. Suuri seikkailu on alkamassa! :)

Nauttikaa te Suomen keväästä sillä aikaa!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kesä ja kisat

+12 astetta, puolipilvistä, osa katukivistä putsattu tieltä, sulaneet tai sulavat vesiauleet.. kevät on nyt täällä. Ainakin Helsingissä on hyvin keväinen olo, varsinkin nyt kesäaikaan siirtymisen jälkeen, kun päivät ovat jo niin pitkiä ja valoisiakin. Kevät tuntuu usein meistä suomalaisista niin hyvältä. Taas on selvitty yhdestä pimeästä talvesta, ja valo sen kun vain lisääntyy. Kevät tuo myös muutoksia liikuntatottomuksiin, kun kesälajit korvaavat talvilajit. Suunnistuskausi alkaa ensi viikolla ja monet kaivavat esimerkiksi pyörät esiin talven jälkeen.


Minä itse kävin viime perjantaina hiihtämässä aikaisin aamulla. Olin jo päättänyt, että hiihtokausi tulisi päättää hyvään fiilishiihtoon. Facebookin latutilanne-ryhmästä sain infoa, että ladut olisivat parhaimmillaan aamuisin pakkasöiden jälkeen. Päätin perjantaina lähteä kokeilemaan onneani Petikon laduille. Kello näytti 6.30 kun painoin Suunnon päälle ja lähdin hiihtämään tykkilumibaanaa. Latukone oli työssään ja pääsin kokemaan, miltä tuntuu hiihtää vasta-ajetulla ladulla - voin kertoa, niin siistiltä tuntuu! Baanat olivat erinomaisessa kunnossa, ja taisinkin vauhdillisesti hiihtää kevään parhaimman lenkin. Fiiliskin oli niin korkealla, etten meinannut töihin malttaa lähteä ollenkaan! Tuon lenkin jälkeen kuitenkin laitoin sukset varastoon. Tämän talven hiihdot on nyt tässä. Hiihtokaudesta jäi hieno fiilis, ja ensi talvea odotellaan jo intopiukeana. Ensi vuoden talvilomaa suunnitellaankin jo kovasti Lappiin.

Nyt on kuitenkin kesälajien vuoro. Metsässä on vielä lunta, mutta pikkuhiljaa polutkin alkavat sulaa. Sitä polkulenkkiä odotellessa, kun ei tarvitse laittaa nastoja jalkaan... se fiilis on sanoinkuvaamattoman upea. Kevät on myös se aika vuodesta, kun aletaan miettiä tapahtumia, joihin voisi osallistua. Minun "kilpailukalenterini" on jo muodostunut, ja tänä vuonna panostan taas määrän sijasta laatuun. Toki pieniä tapahtumia, rogaining-suunnistuksia ja muita mahtuu vielä kalenteriin, mutta pääpiirteissään olen päättänyt jo tapahtumat, joihin otan osaan. Mahdollisesti juoksen maratonin jossain vaiheessa kesää matkalla kohti päätavoitteitani syksyllä.


22.4 Routeburn Classic 32k

Uuden-Seelannin reissumme tulee varmasti olemaan upea jo muutenkin, mutta päätin lisätä reissuun vielä yhden hienon elämyksen, kun ilmottauduin Eteläsaarella Routeburn Trackilla järjestettävään polku - tai pitäisikö sanoa - vuorijuoksuun. Reitin korkein kohta käy 1200 metrissä ja lähdön ja maalin ollessa noin 500 metrin korkeudessa meren pinnasta. Ainoaan cut offiin 12 kilometrin kohdalla täytyy tikittää melkoista vauhtia, mutta jos siitä pääsen jatkamaan matkaa, aion nauttia ensisijaisesti maisemista. Tuosta juoksusta tulee varmasti hieno elämys, jännää!

5.5 Bodom Team 10k

Valitettavasti tänä vuonna en pääse osallistumaan Bodom Trailille, mutta työporukan kanssa lähdetään viettämään mukavaa polkujuoksuperjantaita Pirttimäkeen Bodom Teamiin. Tämä toimii itselle lähinnä mukavana ja lepposena lenkkinä reissun jälkeen. Olishan se kiva tikittää kymppi kovempaa, mutta voi olla ettei matkaväsymykseltä vielä tuossa kohtaan pysty.

17. -18.6 Jukolan viesti (Venlat ja Jukolan yö)

Jukolan Venlat ja yö kuuluvat tänä vuonna taas kisaohjelmaan. Olen innoissani, koska Jukolassa on aina niin hyvä tunnelma. Kiva päästä suunnistamaan täysin uusiin maisemiin ja tietysti tekemään parhaansa myös suunnistuskisassa. Niissä kun pelkästään juoksukunto ei ratkaise, vaan kysytään melkoista kanttia kartan lukuun. Mutta otan haasteen vastaan, ja meillähän on lukijoista muodostunut Jukola-joukkuekin kasassa. Niin kivaa!

8.7 SM Rogaining 24h

Viime vuonna SM-rogainingissa haastettiin Tiinan kanssa itsemme pitkään suoritukseen 24 tunnin sarjassa. Kaikki meni hyvin ja meillä oli kivaa, joten päätimme lähteä tänäkin vuonna kokeilemaan 24 tunnin rogaamista. Tällä kertaa SM rogaining järjestetään Vuokatin maastoissa, jonne onkin kiva mennä etsimään rasteja, kun maasto on varmasti mahtavaa!


Kuva: Arjo Kaarre / Nuuksio Classic 2016


2.9 Nuuksio Trail Ultra 70k

Syksyn suurin haaste tulee olemaan Nuuksion uusi ultrajuoksu, 70 kilometriä yhtenä lenkkinä kuvan kauniissa kansallispuistossa. Tämä uusi tapahtuma oli kuin vastaus mun huutooni. Olen toivonut hieman pidempää (65-80km) polkujuoksua ohjelmistoon, ja nyt saimme sellaisen Etelä-Suomeen. Tosi hieno juttu! Nuuksioon lähden keräilemään ihan uusia kilometrilukuja, mutta aion silti lähteä pääasiassa nauttimaan matkanteosta. Tosin maksimiaika 12,5 tuntia tulee olemaan aika tiukka Nuuksion pienillä ja vaativilla poluilla. Aion silti ottaa tämänkin haasteen vastaan!

Lisäksi olen keksinyt oman Suomi 100 -haasteen, jonka suoritan varmaankin kesällä, heinä-elokuussa. Mutta siitä kerron lisää toisella kertaa! Voitte alkaa pohtimaan, mitä se voisi minun kohdallani olla... :D

Miltä sun kisakalenteri näyttää? Onko yhtään yhtäläisyyksiä? :)

Bodom Trailille osallistumisen arvonnasta voitti Annika, onnittelut! :) Olen ollut voittajaan yhteydessä sähköpostilla.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Unelmista totta - huhtikuu Uudessa-Seelannissa!

Olen iät ja ajat puhunut matkasta Uuteen-Seelantiin. Haluan sinne kauniin luonnon keskelle, ajella paikasta toiseen campervanilla ja ihmetellä menoa maapallon toisella puolella. En ole koskaan kokenut paloa matkasta mihinkään muuhun maahan niin lujana kuin paloa Uuteen-Seelantiin. Jokin siinä monimuotoisessa saarivaltiossa vetää puoleensa, varmaankin ainutlaatuinen luonto. Kimmon kanssa ollaan yhdessä puhuttu matkahaaveista, ja aina esiin on noussut yhteisten haaveiden kohde, Uusi-Seelanti. "Sitten kun on aikaa, lähdetään sinne" ja "sitten joskus kyllä lähdetään.." toistuivat usein puheissamme. Vihdoin viime kesänä päätimme, että nyt loppuu sitten kun -puheet. Mikä meitä estää? Vihdoin taloudellinen tilanne sallii hieman hintavammankin matkan ja töistäkin saamme jo täydet lomat. Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä, joten nyt on kaikkein paras aika lähteä pidemmälle reissulle. Työpaikkamme tarjosivat mahdollisuuden pitää pidemmän loman sesongin ulkopuolelle, joten varasimme kesällä lentoliput tälle keväälle, johon tuntui olevan ikuisuus aikaa.

Ja nyt voin sanoa, että lähdemme reissuun 1,5 viikon päästä. Ihan hullua!!!


Lennämme pitkät lennot Helsingistä Aucklandiin parilla vaihdolla. Siellä olemme pari yötä ja kun pahin matkaväsymys on ravistettu harteilta, otamme vuokra-asuntoauton allemme. Liikkuminen asuntoautolla Norjan pakureissujen jälkeen tuntuu luksukselta, varsinkin kun meidän auto ei ole mikään aivan pienimmästä päästä. Hieman luksusta tämän reissun on tarkoitus ollakin, sillä ei sitä ihan joka vuosi lennetä toiselle puolelle maapalloa. Tai emme me ainakaan. Halusimme panostaa tähän reissuun kunnolla. Kiertelemme ensin Pohjoissaarta reilu viikon verran, tarkoituksena nähdä niitä kuuluisampia nähtävyyksiä Rotoruasta Tongariroon. Reissun toinen puolisko vietetään Eteläsaarella kokonaan road trippaillen. Palautamme auton vasta sinä päivänä, kun lentomme lähtee kotia kohti Christchurchista. Ehdimme kiertää Eteläsaarta parin viikon ajan. Suomeen olisi tarkoitus laskeutua vappuaattona.

En voi väittää, etteikö jännitä. Jännittää ihan hulluna. En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella, en ole koskaan ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä, en ole koskaan vuokrannut asuntoautoa, en ole koskaan ollut neljää viikkoa reissussa... Mulla on silti vankka usko siihen, että kaikki menee hyvin ja jos ei mene, niin sitten niin on tarkoitus. Elämys tulee varmasti olemaan suuri, ja sitä suurta seikkailua me lähdemme metsästämään. Maisemat tulevat varmasti olemaan ainutlaatuiset. Suunnitelmissa on patikointia ja tutustumista maahan muutenkin, mutta erityisesti maisemiin ja luontoon. Niin, ja matkakumppanini on kunnon Taru Sormusten Herrasta -fani, joten niitä paikkoja kolumme varasti myös läpi. Mutta en laita vastaan!



Jos sinulla on vinkkejä Uuteen-Seelantiin, otan niitä mielelläni vastaan! Mieluiten otan sellaisia vinkkejä, jotka eivät tule joka oppaassa esiin. Voit myös kertoa ne muutamat paikat, jossa on ihan pakkopakkopakko käydä sun mielestä! Kaikki pienimmätkin vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita.

Mikä on sun unelmien kohde? Onko se Uusi-Seelanti vai joku muu? Millainen reissu sulla on seuraavaksi suunnitteilla?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevät on polkujuoksijan juhla-aikaa + arvonta


Lumet sulaa, linnut laulaa, aurinko paistaa... kevät tulee kovaa vauhtia. Yleensä olen aina ihan innoissani tähän aikaa vuodesta, kun päivät alkavat olla pimeän aikaa pitempiä ja lämpötila on selvästi nousussa, mutta tänä vuonna tunnen pientä haikeutta alkanutta kevättä kohtaan. Hurahdin hiihtoon niin kovasti, että en millään tahtoisi viedä suksia vielä varastoon, vaikka todellisuudessa tiedän hiihtäneeni viime lauantaina tämän kauden viimeisen lenkkini. Sen verran heikossa kunnossa tykkilumilatukin alkoi olla, että nyt on aika siirtyä kesälajien puoleen. Oikeasti kevät on hieno juttu, ja parasta on se, kun luonto herää henkiin ja metsissä alkaa vihertää. Onneksi hiihdon tilalle on kesäkaudeksi tarjolla hienoja lajeja, kuten polkujuoksua ja suunnistusta.

Kevät on polkujuoksun juhla-aikaa. Polut tulevat lumen ja jään alta esiin ja pääsee nauttimaan upeista maisemista metsän siimeksessä. Pyrin maisemien ja alustan pehmeyden vuoksi juoksemaan viikottain metsässä varsinkin kesäaikaan, kun juoksua tulee harrastettua enemmän. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että pääsen tekemään polkujuoksulenkkejä kotioveltakin. Toki pieniä siirtymiä syntyy asfaltti- tai hiekkateitä pitkin, mutta pääpainon saa helpostikin poluille. Uskon, että monilla on mahdollisuus juosta polkuja pitkin niin tahtoessaan. Itse näen polkujuoksun mahtavana juoksualustana, jossa maaston vaihtelevuus tuo monimuotoisuutta ja lempeyttä juoksuun. Polkuja löytyy helposti jopa urbaanista ympäristöstä, kun lähtee vain katsomaan, mihin polun pää johtaa.


Kuva: Bodom Trail

Kevät on siinäkin mielessä kivaa aikaa, että juoksutapahtumat heräilevät talviunilta, ja tarjolla on muutakin kuin talvisarjoja. Suomessa tarjonta kasvaa koko ajan, ja myös polkujuoksutapahtumia syntyy koko ajan lisää. Trailrunning-sivuston kalenteri kannattaa laittaa muistiin, kun haluaa etsiä uusia tapahtumia juostavaksi. Polkujuoksutapahtumiin voi lähteä muutenkin kuin kisaamaan, esimerkiksi katsomaan maisemia ja tutustumaan uusiin reitteihin. Toki poluillakin voi juosta kovaa ja kilpaa, jos niin haluaa. Yksi polkujuoksulempparini on Bodom Trail, joka järjestetään Espoon Pirttimäessä Nuuksion kupeessa. Kyseessä on ainutlaatuinen ja iso polkujuoksutapahtuma Etelä-Suomessa. Tapahtuman erikoisuutena on, että juoksumatkan 12/21km voi valita lennosta ensimmäisen, 12 kilometrin mittaisen lenkin jälkeen, jolloin voi joko kaartaa maaliin tai uudelle kierrokselle. Mulla on ollut ilo osallistua tapahtumaan kolme vuotta peräkkäin joko juoksijana tai toimitsijana. Olen tänäkin vuonna mukana uudessa Bodom Team -tapahtumassa perjantaina työporukkani kanssa. Perjantaille on myös toinen kiva uutuus, Bodom Night, jossa pääsee juoksemaan tunnelmallisesti otsalampun valossa. Perjantain lähtöihin on vielä tilaa, joten kerää kaveriporukka ja suuntaa poluille silloin!

Mulla on nyt ilo ja kunnia arpoa loppuunmyytyyn Bodom Trailiin yksi osallistuminen. Bodom Trail kisaillaan siis 6.5.2017 Espoon Pirttimäessä, jossa tunnelma tulee varmasti olemaan huikea taas kerran. Jos haluat päästä mukaan juoksemaan, kommentoi tähän postaukseen tämän viikon aikana. Kerro minulle, miksi sinä haluat juoksemaan Bodom Trailille ja oletko aiemmin juossut poluilla tai polkujuoksutapahtumassa. Jätä postaukseen mukaan sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden. Arvon voittajan maanantaina, joten osallistumisaikaa on sunnuntaihin 26.3 klo 23.59 asti.  Toivon, että arvontaan osallistuvat vain ne, jotka oikeasti lähtisivät juoksemaan tapahtumaan, mikäli voitto osuisi kohdalle.

Ei muuta kuin arpaonnea kaikille tasapuolisesti! Ja iloista polkujuoksukevättä!! Nähdään poluilla! #kaveritPoluille

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirjan sivuni

Blogeissa on pyörinyt juoksukaverikirja, johon myös Hirveetä menoa -Marika kutsui minut mukaan. Haastetta on ollut mukava lukea, joten päätin tarttua siihen, vaikka en itseäni enää pelkästään juoksubloggaajaksi mielläkään. Mutta kysymykset olivat mukavia, ja sopivat kaltaiselleni monipuoliselle liikkujalle myöskin. Tässä siis oma juoksukaverikirjan sivu.

Kuka olet:

Olen Hanna, kohta 30-vuotias nainen parhaassa iässä ;) Web-ohjelmoija. Bloggaaja. Avovaimo. Ainoa lapsi. Luonnon kauneuteen ja kestävyysliikuntaan hurahtanut. Nautiskelija!


Nuuksiossa juoksunautintoa


Missä päin vaikutat:

Juureni ovat vahvasti Turun seudulla, mutta nykyisin vaikutan pääkaupungissamme Helsingissä. En kuitenkaan pidä itseäni "stadilaisena", vaan lähinnä olen tänne päätynyt ja parasta nykyisessä asuinpaikassani on vehreä luonto ja meri betonihelvetin ympärillä :D No okei, kyllä täällä on myös paljon tapahtuma- ja aktiviteettitarjontaa, mikä on hienoa.

Mitä teet työksesi:

Olen ohjelmoija, ja samalla työnkuvaani kuuluu myös asiakkaiden tarpeiden kartoitus ja siihen perustuva ohjelmistosuunnittelu.

Mitä harrastat:

Liikuntaa monessa muodossa. Varsinkin kestävyysliikunta on lähellä sydäntäni ja toki pallopelit myös, joita olen pelannut pienestä pitäen. Muita harrastuksia ei oikein ole, mutta toki bloggaamisen, ja leffojen katselun voi kai vähän laskea harrastukseksi, vaikka enemmän ne ovat sellaista epäsäännöllistä vapaa-ajan viettoa.

Mitkä on lempilajisi:

Kesälajeista suosikkini on suunnistus ja talvilajeista nykyisin hiihto! Sitten tykkään toki juosta, ja varsinkin pitkät polkujuoksulenkit ovat mieleeni. Pallopeleistä salibandy on mun juttuni.


Hiihtoa auringonlaskun aikaan


Lempiruokasi:

Mä rakastan hyvää ruokaa ja se onkin yksi mun suurista nautinnoista elämässä. Monipuolinen ja kasvispainotteinen arkiruoka on niin hyvää, mutta pakko sanoa että ihan lemppariruoka on tuoreista sienistä tehty kastike tai kermainen keitto ;) Saa niin harvoin!!

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit:

Mä olisin varmaan Inovin X-talon. Aluksi hiukan kova ja epämukava, mutta kun pääsee sinuiksi kengän kanssa, on se mukava ja luotettava kumppani niin ylä- ja alamäissä sekä rosoisellakin polulla. Kun on hyvää baanaa, voi sen kanssa rullatella iloisesti eteenpäin!


Inov8 X-talonit tositoimissa


Kerro lempparikisasi jos sellaisia on:

Suomessa Pohjoisen NUTSin kisat, niin Karhunkierros kuin Pallaskin ovat hienoja tapahtumia. Etelä-Suomen helmiä ovat Bodom Trail sekä Nuuksio Classic :) Mielestäni parhaissa tapahtumissa on hieno tunnelma, pääsee näkemään upeaa luontoa ja kaikki kanssajuoksijat tsemppaavat toisia sen sijaan että kisailisivat toisia vastaan! Toki pakko mainita, että kaikkein hienoin tapahtuma Suomessa on kuitenkin Jukolan viesti.

Mikä on paras juoksutuloksesi:

No, millä mittapuulla? Strategiset juoksijan mittani ovat: maraton 4.19, puolimaraton 1.56 ja kymppi 50.50. Moneen vuoteen en ole juossut ennätyksen kiilto silmissä, vaan juoksusta nauttien. Siksi paras juoksutulokseni on varmaan ollut ne kaikki itseni ylittämiset, kun olen päässyt maaliin pitkistä maastosuorituksista hyvävoimaisena sekä tietysti ensimmäinen maraton vuonna 2011 Espoon Rantamaratonilla aikaan 4.23 :) Sen jälkeen tulokset ovatkin jääneet toissijaisiksi ja nykyisin metsästän tapahtumista elämyksiä!


Trolltungan hienot näkymät Skjeggedaliin vaativat 11km patikoinnin vuoristossa edes takaisin!


Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi:

Olen kokenut muutaman äärimmäisen hienon hetken nuorena salibandyssa, joista kaikista upeinta on ollut ensimmäinen Suomenmestaruus B-tytöissä kotikentällämme Turussa. Sitä voittoa oli haettu monta vuotta! Kylmät väreet menevät vieläkin kun muistelen tapahtumaa.

Nykyään kaikkein palkitsevinta on liikkua vuorilla ja jaksaa hyvävoimaisena suuriakin korkeuseroja. Niinä hetkinä kun valloitan upeita maisemia omin jaloin, olen maailman onnellisin siitä, että harrastan liikuntaa ja jaksan! Yksi mieleenpainuneimmista elämyksistä on ollut Teiden valloitus aamulla ennen auringonnousua. Huikeeta!

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana:

Pitkäkestoisissa suorituksissa korostuvat omat vahvuuteni liikkujana sekä periksiantamattomuus. En myöskään lannistu pienistä vastoinkäymisistä, vaan yritän aina hymyssä suin jatkaa mahdollisimman pitkälle :) Olen myös melko rohkea ja uskallan mennä esim. suunnistuksessa alas ja ylös paikoista, jotka eivät ole niin helppoja! Myös monipuolisuus ja innostuneisuus ovat vahvuuksiani.


Teiden huippu aamun sarastaessa


Entä heikkoutesi:

Nopeus, kiihtyvyys ja ketteryys. Heh, kaikki josta olisi hyötyä esimerkiksi sählykentillä.. hih!

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen:

Minä lukisin, koodailisin omia projekteja, bloggaisin, katsoisin enemmän sarjoja ja leffoja sekä viettäisin aikaa läheisteni kanssa. Ja joo, nukkuisin myös enemmän! :)

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen:

Liikunnan suhteen suurimmat haaveeni ovat siinä, että saisin liikkua mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvävoimaisena. Tahdon että liikunta kantaa läpi elämän. Juoksun suhteen minulla ei ole sen kummoisempia haaveita, mutta voisin sanoa, että haluaisin kuluttaa juoksutossuja mahdollisimman monissa maissa ja erityisesti monien maiden metsissä, vuorilla ja poluilla! :)


Espanjan aurinkorannalla juoksemassa


Missä maassa haluaisit juosta:

Monissakin maissa. Sanotaan nyt vaikka, että Uudessa-Seelannissa. ;)

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten:

Hannah Enjoyer!

Mä en nyt haasta ketään, mutta vastaile blogin kommentteihin, jos tekee mieli. Olisi kiva tietää, millaisia juoksukavereita siellä ruudun toisella puolella on. Mikä on sun mieleenpainuvin liikuntahetkesi? Mitkä on sun vahvuudet ja heikkoudet liikkujana? Mistä tapahtumista tykkäät?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevään tuntua

Hei hei, mitä kuuluu? :) En ole hetkeen ennättänyt blogiin kirjoittelemaan, kun sairasteluviikon jälkeen innostuin ulkoilemaan päivittäin ja lisäksi viikonloppu tuli vietettyä kotikonnuilla ystäviä ja perhettä moikkaillen, eikä silloin oikein aika riitä koneella roikkumiseen. Niin se vaan on jo maaliskuukin pitkällä. Helmikuu hurahti ohi nopeaa vauhtia, ja itse olen nauttinut suunnattomasti valon lisääntyvästä määrästä. Vaikka kieltämättä pientä väsymystä onkin ilmassa pitkän lomattoman jakson vuoksi, niin silti helmikuu on ollut huomattavasti helpompaa aikaa kuin pari edellistä kuukautta. Osasyynsä energiseen oloon on varmasti ollut hiihtoinnostuksella ja talvisilla keleillä sekä jollain hassulla tavalla myös sillä sairasteluilla. Vaikka harmitti maata kotona viikon flunssaisena, oli se oikea aika pysähtyä lepäämään. Flunssan vuoksi minulta jäi väliin yksi salibandyjoukkueemme sarjaturnaus sekä suunniteltu viikonloppureissu Kuopioon Satun luokse, mutta sellaista tämä elämä on. Aina ei voi suunnitella asioita etukäteen ja loppujen lopuksi uskon, että sairasteluillakin on tarkoituksensa. Minä sain sen myötä levätä monta päivää tekemättä mitään järkevää ja olla ajattelematta työasioita. Flunssan aikana Helsinkiä hemmoteltiin mahtavilla talvikeleillä, ja tekikin todella vaikeaa pysyä sisätiloissa. Sisätiloissa pysytteleminen kuitenkin kannatti ja viikon lepäämisen jälkeen tauti oli lähestulkoon selätetty.


Vaikka tällä hetkellä tuulee niin, että ikkunat humisee ja lunta tulee vaakasuorassa, on viime aikoina nautittu melko keväisistä keleistä. Varsinkin Turun seudulla ei juuri lunta ollut, joten oli keväinen tunne auringon paistaessa ja asfaltin pilkottaessa hiekoitussoran alta. Kevättalvi on hienoa aikaa, kun auringon lämmön voi aistia ensimmäistä kertaa kasvoilla ja valoisuuden sekä päivän pidentymisen voi aistia päivä päivältä enemmän. Aamuisin ei ole enää ollenkaan pimeää, kun lähtee töihin ja työpäivän jälkeen ehtii hyvin nauttia vielä ilta-auringosta, niistä kauneimmista säteistä. Tykkään myös hirveästi lumisista keväistä, ja olen onnellinen että vielä on edes vähän saatu nauttia lumesta täällä Helsingissäkin. Aurinkokin tuntuu vielä paljon kirkkaammalta, kun se heijastuu lumesta moninkertaisena eteenpäin.

Hiihtoinnostus ei ota laantuakseen, eikä tarvitsekaan. Luistelusuksien hankinta on ollut yksi parhaista päätöksistä vähään aikaan, sillä niin paljon iloa ne ovat mulle tuoneet. Hiihto pääsee ihan uusiin ulottuvuuksiin vauhdikkaamman tekniikan ansiosta, ja olen täysin sitä mieltä, että vapaan tyylin hiihto on enemmän oma juttuni. Nyt olen saanut kovasti varmuutta suksilla oloon, ja olen uskaltanut jo hieman isompiinkin mäkiin. Tykkään laskea mäet latua pitkin vain silloin, kun olen täysin varma niiden kunnosta tai kun ei ole jyrkkiä mutkia. Ladun vieressä pystyn kontrolloimaan vauhtini ja linjani paremmin, ja olen todella oppinut nauttimaan pitkistä laskuista. Onneksi täällä Helsingissä on päässyt hyville baanoille Paloheinän metsäladuilla ja pelloilla ja luonnon lunta on riittänyt suksien alle. Seuraavaksi tarkoituksena on suunnata uusille laduille, esimerkiksi Oittaalle tai Petikkoon. Turun suunnilla on ollut tyytyminen tykkilumeen, mutta ladut sekä Nunnavuoressa että Haukkavuorella ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että melko lyhyen lenkin kiertäminenkään ei ole haitannut. Vai onko kyse sitten kuitenkin siitä hiihtoflow'sta, jonka olen vihdoin saavuttanut? :)


Hiihtoinnostuksen vallassa olen seurannut silmä tarkkana Lahden MM-kisoja varsinkin hiihdon osalta. Suomen joukkue venyi huikeisiin suorituksiin ja elin mukana kotisohvalla koko kisarupeaman ajan. Urheiluun kuuluu niin pettymyksen tunteita kuin ilon hetkiä, ja onneksemme saimme kokea kummatkin ääripäät. Parisprintissä harmitti niin paljon Iivon ja Mustin puolesta, kun norjalainen kaatui Niskasen syliin. Pronssi tuntui siinä kohtaa menetetyltä, joskin hienolta palkinnolta silti. Sen sijaan erityisiä väreitä ihollani koin Matti Heikkisen mahtavan 50 kilometrin vapaan hiihdon aikana ja jälkeen, kun kerrankin tuntui, että suomalainen ei taivukaan lopussa. Pronssi oli todella ansaittu! Iivo Niskasen ylivoima 15 kilometrin perinteisellä hiihtotavalla oli tietysti upeaa, kuten myös Krista Pärmäkosken taistelu Marit Björgeniä vastaan yhdistelmäkilpailussa. Hienoa on nähdä taisteluilme suomalaisten kasvoilla ja kansan tsemppi takana! Penkkiurheilija olen ollut oikeastaan aina, mutta kyllä tällä kertaa hiihtokisat kiinnostivat taas piirun enemmän, kun on itsekin tullut tänä keväänä ladulla vietettyä aikaa.


Palautuspulla(t) ... :D

Tästä eteenpäin on mahtava jatkaa kohti kesää, sillä päivä sen kun pitenee! Kevät tietysti tuo lajivalikoimiin muutoksia, kun hiihto jää tauolle, mutta ei mene kovinkaan kauan, kun pääsee taas suunnistamaan. Parasta ulkoliikunnassa onkin vaihtelut vuodenaikojen mukaan. Juoksukunto mulle on vähän arvoitus, kun sitä en ole juuri tässä viime aikoina kovin paljon tehnyt. Mutta eiköhän sekin lähde taas sujumaan, kun hiihto jää vähemmälle. Mulla on joitain tapahtumia tulossa juoksussa tässä keväällä, ja niistä aion kertoa tulevissa postauksissa. Kevään ensimmäinen tapahtuma on ihan spesiaali, sillä se on vuoristokisa ja juostaan ihan muualla kuin täällä Suomessa. Lupaan avata myös tulevaa reissuamme seuraavissa postauksissa, sillä huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia!

Millaisia kevät kuulumisia sulla on? Joko ekat juoksulenkkarit on kulutettu puhki vai oletko harrastanut muita lajeja? Milloin sä starttaat kisakauden? :)